Eduard Bernsteinin demokraattinen rauhanpolitiikka

Tutkielmassa tarkastellaan saksalaisen työnväenliikkeen intellektuellin, journalistin ja poliitikon Eduard Bernsteinin rauhanpolitiikkaa. Tutkimuksessa kysytään, mistä näkökulmasta Bernstein lähti käsittelemään rauhankysymystä teksteissään ja valtiopäivätoiminnassaan. Mitkä olivat demokraattisen rau...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Alaja, Antti
Muut tekijät: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2012
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/38225
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielmassa tarkastellaan saksalaisen työnväenliikkeen intellektuellin, journalistin ja poliitikon Eduard Bernsteinin rauhanpolitiikkaa. Tutkimuksessa kysytään, mistä näkökulmasta Bernstein lähti käsittelemään rauhankysymystä teksteissään ja valtiopäivätoiminnassaan. Mitkä olivat demokraattisen rauhanpolitiikan keskeiset piirteet? Toiseksi tutkielmassa kysytään Quentin Skinnerin inspiroimana, että mitä konventioita ja uskomuksia Bernstein lähti teksteillään haastamaan. Tutkielman otsikon käsiterauhanpolitiikka on omaksuttu historiallisen rauhantutkimuksen piiristä, mutta Bernstein puhui myös omissa teksteissään rauhanpolitiikasta. Tutkielman aineisto koostuu pääosin Bernsteinin ensimmäisen maailmansodan aikaista kirjallisesta tuotannosta, mutta myös 1890-luvun ja 1900-luvun alkuvuosien revisionismi-tekstejä käsitellään valikoiden. Bernsteinin rauhaa käsittelevät tekstit voidaan määritellä poliittisen journalismin genreen, ja ne olivat luonteeltaan ajankohtaisia kiistakirjoituksia. Tutkielma on osa historiallisen rauhantutkimuksen ja työväenliikkeen historian Bernstein-tutkimuksen pitkää perinnettä. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman Bernsteinin poliittiseen ajatteluun, sillä Bernsteinin suhde rauhankysymykseen ei ole ollut käsitellyimpiä aiheita tutkimuskirjallisuudessa. Bernstein korosti työväenliikkeen yhteistyön mahdollisuuksia edistyksellisten liberaalien kanssa myös rauhankysymyksen suhteen, kun taas SPD:n Erfurtin ohjelmassa (1891) rauhankysymys oli alisteinen sosiaalisen vallankumouksen tavoitteelle. Bernsteinin kritisoima sosialidemokraattien linnanrauhan politiikka inspiroi selkeästi Bernsteinia käsittelemään kestävän rauhan edellytysten kysymystä sodan aikana. Tutkielmassa lukutavan mukaan Bernsteinin rauhanpoliittisten pohdintojen punainen lanka oli politiikan muuttaminen ”modernin demokratia- ja kulttuurikäsityksen” ja ”sosialististen oikeus- ja moraalikäsitysten” pohjalta. Nämä käsitykset pohjasivat merkittäviltä osin revisionismissa määriteltyihin eettisiin ”regulatiivisiin ideoihin” toverillisuudesta, vapaudesta, yleisestä edusta, oikeudesta ja sopimuksesta. Bernsteinin ajattelussa muutosta modernin demokratian suuntaan edustivat niinkin erilaiset ajatukset kuten vapaakauppa, ulkopolitiikan parlamentarisoiminen, demokraattinen patriotismikäsitys, kansainvälisen oikeuden kehittäminen sekä erityisintressien vallan vähentäminen.