| Yhteenveto: | Tarkoituksena on tarkastella suomalaisen hyvinvointipolitiikan ja sosiaalidemokratian
muutosta 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Tutkimuskysymykseni kuuluu: miten
uusliberalistinen, hegemoninen diskurssi näkyy Suomen poliittisissa linjauksissa,
erityisesti Sosialidemokraattisen puolueen politiikan suunnassa? Vallalla olevalla
ideologisella diskurssilla on vaikutusta puoluepolitiikan suuntaan. Siitä eriävien
politiikkojen on vaikea taitella tätä hegemonista diskurssia vastaan niiden erilaisen
retoriikan, arvomaailman ja ideologian vuoksi. Uusliberalistisen ideologian asemaa
tällaisena hegemonisena diskurssina ja selkeänä trendinä ei voida kiistää, mutta kuinka sen
vaikutus näkyy esimerkiksi hallituspolitiikassa, on vielä laajalti selvittämättä.
Tutkimuksen aineiston muodostavat hallitusohjelmat vuoden 1991 Esko Ahon hallituksesta
vuoden 2007 Matti Vanhasen II hallitukseen. Aineistosta etsitään viitteitä poliittisen
ilmapiirin siirtymisestä uusliberaalin talouskeskeisen ajattelun piiriin – hegemonisen
diskurssin alaisuuteen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana käytetään gramscilaista
hegemonia-teoriaa.
Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisessa sosiaalidemokratiassa todella on
tapahtunut siirtymistä hegemonisen diskurssin alaisuuteen. Tähän on vaikuttanut
esimerkiksi 1990-luvun alussa koetellut lama ja sen jälkeen aloitetut institutionaaliset
muutokset. Myös liittyminen Euroopan Unioniin on tuonut mukanaan kansainvälisesti
yhteneviä talouspoliittisia linjauksia, jotka ovat rajoittaneet puolueiden politiikkaa. Samoin
hegemoninen, uusliberalistinen diskurssi on johtanut Sosialidemokraattisen puolueen
politiikan hukkumiseen, puolueen kriisiin ja kannatuksen laskuun. Nähtäväksi jää mikä
SDP:n ideologinen suunta tulevaisuudessa on.
|
|---|