| Summary: | Tutkielmani aiheena on lasten pahoinpitely, jota lähestyn sosiaalityön näkökulmasta tarkastellen
miten lasten pahoinpitelyä sosiaalityön erilaisilla professionaalisilla kentillä määritellään
ja kenen näkökulmasta ongelmaa lähestytään. Tutkimuksen kohteena ovat niin sosiaalityön
viranomaiskäytännöissä elävät puhe- ja toimintatavat kuin sosiaalityön tutkimuksen
tapa nimetä ja tulkinta ongelmaa. Tutkimustavoitteenani on vastata kysymykseen
ketkä puhuvat lasten pahoinpitelystä asiantuntijana. Konstruktionistinen tutkimusote kulkee
läpi koko tutkimukseni kuvaten sitä, miten lasten pahoinpitelystä on ylipäätään tullut
sosiaalinen ongelma.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa lasten pahoinpitelyyn ja perheväkivaltaan
liittyvä tutkimus. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän sosiaalityöntekijän kahteen
kuvitteelliseen tapauskuvaukseen tekemästä kirjallisesta arviosta sekä lehtiaineistosta.
Tutkimusaihetta ja keräämääni aineistoa lähestyn sosiaalisen konstruktionismin ja diskurssianalyysin
tutkimusperinteitä hyödyntäen.
Tutkielmassa käytettyjä sosiaalityöntekijöiden kirjoituksia on ollut neljä. Lehtiaineiston
muodostavat yhteensä 26 lasten pahoinpitelyä käsittelevää artikkelia. Sosiaalityöntekijöiden
kirjoitukset olen kerännyt syksyllä 1999 lähestymällä sosiaalityöntekijöitä kirjeitse.
Tutkimuksen lehtiaineisto on koottu Lastensuojelun Keskusliiton julkaiseman Lapsen
Maailma -lehden vuosikerroista vuosilta 1990-2003. Mukana on yhteensä 14 vuosikertaa
ja kaikki niissä olleet lasten pahoinpitelyyn liittyvät kirjoitukset.
Lasten pahoinpitely on vaikeasti määritettävissä oleva ongelma, jota monet eri ammattikunnat
joutuvat oman työnsä puolesta kohtaamaan. Aineistostani on tulkittavissa sosiaalityöntekijöiden
lähestyvän ongelmaa ensi sijassa perheen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn
ylläpitämiseen tähtäävästä näkökulmasta sosiaalityön ja lastensuojelun tutkimuksen tarkastellessa
lasten pahoinpitelyä lapsilähtöisemmin. Ongelman asiantuntijana näyttäytyivät niin
alan tutkijat kuin viranomaisetkin.
|
|---|