| Yhteenveto: | Tutkimukseni käsittelee ensimmäisenä Suomessa koulun musiikinopettajien melualtistusta ja kuulovaurioriskiä. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, sillä hiljattain on havahduttu siihen, että musiikki- ja muu vapaa-ajan melu aiheuttaa pysyviä kuulovammoja jo nuorissakin ihmisissä. Lisäksi sivuaviin ja ulkomaisiin tutkimuksiin perustuen oli syytä epäillä, että musiikinopettajien työperäinen melualtistus saattaa olla huolestuttavaa tasoa.
Melu voi tarkoittaa paitsi mitattavissa olevaa äänitasoa, myös yksilön subjektiivista kokemusta jostakin äänestä häiritsevänä. Siksi keskeisiä tutkimuskysymyksiäkin oli kaksi. Ensiksi kysyttiin, mikä on musiikinopettajan kokemus melun häiritsevyydestä ja vaikutuksista kuuloon, kehoon, psyykeen, työhyvinvointiin sekä epäsuorasti mm. ääneen ja musiikinharrastusmotivaatioon. Toiseksi kysyttiin, mikä on musiikinopettajan työpäivän keskimääräinen äänitaso ja millaisia melupiikkejä siihen sisältyy. Vertaamalla vastauksia selvitettiin, korreloiko musiikinopettajien subjektiivinen kokemus melun kuormittavuudesta mitattujen äänitasojen kanssa. Lisäksi kartoitettiin musiikinopettajien näkemyksiä heidän työympäristönsä merkittävimmistä melunlähteistä sekä toisaalta keinoista säädellä melun määrää. Tutkimukseen sisällytettiin myös kysymyksiä kuulonsuojauksesta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin käyttäen kahta menetelmää: survey-tyyppistä kyselyä sekä meluannosmittauksia. Kyselyyn vastasi 11 yläkoulussa ja/tai lukiossa työskentelevää musiikinopettajaa, joista kymmenelle tehtiin myös meluannosmittaus. Aineistoa kertyi runsaasti ja pienestä kohdehenkilöjoukosta huolimatta saatiin useita tilastollisesti merkitseviä tuloksia.
Tulokset osoittavat, että melu aiheuttaa musiikinopettajille fysiologisia, psyykkisiä ja kuulo-oireita sekä muita, epäsuoria vaikutuksia. Noin puolet kohdehenkilöistä koki melun työssään rasittavana, mikä johtui ennemmin ei-toivottujen äänien paljoudesta kuin korkeista desibelitasoista. Joka toisella oli työperäinen kuulovaurio ja tila-päisiä kuulo-oireita työpäivän jälkeen silloin tällöin. Alemman toiminta-arvon 80 dB ylitti 80 % tapauksista ja ylemmän, 85 dB, yksi tapaus. Moni oli silti lähellä riskirajoja. Kuulonsuojaimia ilmoitti käyttävänsä noin puolet, ja heistäkin suurin osa vain silloin tällöin. Merkittävimpinä melulähteinä musiikinopetuksessa mainittiin suuret ryhmäkoot, hälisevät oppilaat, järjestäytymätön soittelu sekä bändisoitto. Melunsäätelykeinoihin lukeutuivat mm. pedagogiset ratkaisut, sähkörummut, tasokkaiden äänentoistolaitteiden käyttö ja järkevä sijoittelu sekä työmuotojen vaihtelevuus.
|
|---|