| Summary: | Krooninen kipu heikentää yksilön toimintakykyä, työkykyä ja elämänlaatua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työikäisten laitoskuntoutuksen aikana tapahtuvaa muutosta kuntoutujien kivun hallintakeinoissa.
Tutkimukseen aineiston muodosti ammatillisesti syvennettyyn lääketieteelliseen kuntoutuk-seen (ASLAK), työkykyä ylläpitävään ja parantavaan valmennukseen (TYK), Tuki- ja liikuntaelinsaira-uksien kurssille (Tules), työelämässä uupuneiden kuntoutuskurssille (Virveli) ja yksilölliseen kuntoutukseen (Yksilö) osallistuneet kuntoutujat (n=990). Kuntoutujien kivun hallintakeinoja arvioitiin käyttämällä Vanderbilt pain management inventory (VPMI) -mittaria, jonka avulla voidaan jakaa kivun hallintakeinot aktiivisiin ja passiivisiin. Lisäksi käytettiin RAND-36 elämänlaatumittaria, joka mittaa terveyteen liittyvää elämänlaatu kahdeksalla ulottuvuudella (koettu terveys, kivuttomuus, fyysinen toimintakyky, fyysinen roolitoiminta, psyykkinen hyvinvointi, sosiaalinen toimintakyky, psyykkinen roolitoiminta, tarmokkuus). Ulottuvuuksista muodostettiin viisi kuntoutujien ongelmaprofiilia: virkeät varhaiskuntoutujat, oireilevat varhaiskuntoutujat, fyysisesti oirei-levat kuntoutujat, psykososiaaliset kuntoutujat ja moniongelmaiset kuntoutujat. Kuntoutujien kivun hallintakeinojen muutosta tarkasteltiin tässä tutkimuksessa ensin koko kuntoutujapopulaatiossa sekä sen jälkeen RAND-ongelmaprofiileittain ja kuntoutusmuodoittain.
Koko kuntoutuja-aineistossa kuntoutujien kivun hallintakeinot muuttuivat tilastollisesti merkitsevästi aktiivisemmiksi kuntoutuksen aikana. Muutos oli havaittavissa VPMI-kyselyn alku- ja loppumittauksen summapistemäärästä (p<0,001). Kuntoutujat sijoittuivat kuntoutuksen lopussa aktiivisia hallintakeinoja käyttävien ryhmään enemmän kuin passiivisia hallintakeinoja käyttävien ryhmään (p=0,021). Kun tuloksia tarkasteltiin ongelmaprofiileittain, kivun hallintakeinot pysyivät pääasiassa ennallaan kuntoutuk-sen aikana, mutta ryhmien välillä oli jonkin verran tilastollisesti merkitsevää eroa hallintakeinojen muutosryhmissä. Oireilevien varhaiskuntoutujien (keskiero: 0,4; 95 % LV 0,1-0,7; p=0,002), fyysisesti oireilevien kuntoutujien (0,5; 0,2-0,9; p=0,001) ja moniongelmaisten kuntoutujien (0,5; 0,1-0,9; p=0,004) ryhmissä muutosta tapahtui tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin virkeiden varhaiskuntoutujien ryhmässä. Kuntoutusryhmittäin kuntoutusmuodon ja kivun hallintakeinojen muutosluokkien välillä oli tilastollisesti merkitsevä riippuvuus (p=0,001). VPMI-kyselyn summapistemäärän muutos oli kaikissa kuntoutusmuodoissa kohti aktiivisempia kivunhallintakeinoja mutta tilastollisesti merkitsevää eroa kuntoutusmuotojen välillä ei ollut (p=0,362).
Johtopäätöksenä on, että kuntoutujien kivunhallintakeinot muuttuivat kohti aktiivisia kivunhallintakeinoja koko kuntoutusjoukossa. Muutos ryhmittäin oli kuitenkin pitkälti samanlaista. Laitoskuntoutuksen avulla voidaan tukea kuntoutujien kivun hallintakeinojen muutosta.
|
|---|