| Summary: | Psykedeelistä musiikkia on tutkittu liian vähän tämän päivän näkökulmasta. Ilmiö liitetään 1960-lukuun, mutta todellisuudessa psykedeelinen estetiikka on syvemmällä historiassa ja toisaalta elinvoimainen nykykulttuuri. Psykedeelistä musiikkia ei ole määritelty akateemisesti 1980-luvun jälkeen, vaikka musiikin kuuntelijoilta löytyy siitä selkeitä mielipiteitä. Tutkimuksessani selvitän, mitä psykedeelisen musiikin käsitteen alle elävässä musiikkiskenessä, eli mitä merkityksiä psykedeelisyyteen liitetään tänään.
Työhöni sisältyy itse keräämäni haastatteluaineisto; kaksi musiikintekijöiden ryhmähaastattelua jotka toteutin aiemman kirjallisuuden ongelmakohtiin perustuen. Tutkin mitä psykedeelisyys on a) musiikkina, b)yhteisöllisenä kokemuksena. Psykedeelinen musiikki määriteltiin tarkoin ja sen tuli olla autenttista. Psykedeelisyys koettiin filosofisena, ajatuksia ohjaavana voimana ja sen käsittämiseen tarvittiin kulttuurin sisäistä tietoutta. Tärkeä yksittäinen supistus käsitteeseen oli huumausainekulttuurin rooli: kävi ilmi, että musiikki painaa vaakakupissa aina enemmän, eikä huumausaineilla voida selittää psykedeelisyyttä, niin kuin tähän asti on usein tehty akateemisissa tutkimuksissa. Psykedeelistä musiikkia pitäisikin tutkia jatkossa elävästä kulttuurista käsin, (ei vain 1960-luvun näkökulmasta), sillä käsitteiden sisällöt muuttuvat ja uudistuvat ajan kuluessa.
|
|---|