| Summary: | Tässä tutkimuksessa selvitettiin kotitalouksien varallisuuden kulutusvaikutuksia sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa Andon ja Modiglianin (1963) elinkaarihypoteesiin, jonka pohjalta kulutuksen muutoksia tarkasteltiin. Kotitalouksien varallisuus jaettiin käteis- ja talletusvarallisuuteen, arvopaperivarallisuuteen ja asuntovarallisuuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin näiden varallisuuserien aggregoitujen määreiden ja aggregoidun yksityisen kulutuksen muutoksia regressioanalyysin keinoin. Pitkän aikavälin estimaatit laskettiin sekä tavallisen-, että dynaamisen pienimmän neliösumman menetelmällä. Lyhyen aikavälin tarkastelussa käytettiin virheenkorjausmallia, jonka pohjalta estimaatit laskettiin tavallista pienimmän neliösumman menetelmää käyttäen. Tutkimuksessa käytetyt aineistot ovat pääasiassa Tilastokeskuksen kokoamia ja ne kattavat aikavälin 1975-2008. Rahoitusvarallisuuden osalta tutkimusaineiston kokoamisessa jouduttiin käyttämään useampia lähteitä, joita olivat Tilastokeskuksen lisäksi Suomen Pankki, Svenska Handelshögskolan ja Pörssitieto. Tutkimuksessa myös tarkasteltiin onko varallisuusvaikutuksessa tapahtunut muutoksia eri aikakausien välillä. Tämä laskettiin sekä rolling-estimoinnin, että dummy-muuttujien avulla. Tutkimustuloksista käy ilmi, että kulutusvaikutusta on havaittavissa sekä käteis- ja talletusvarallisuudella, että arvopaperivarallisuudella. Myös lyhyen aikavälin virheenkorjausmekanismin toiminta saa varovaista tukea. Asuntovarallisuuden kulutusvaikutukset sen sijaan jäävät tilastollisesti merkitsemättömiksi, mikä luultavasti johtuu etupäässä aineistoteknisistä seikoista. Varallisuusvaikutukset todettiin myös voimakkaasti ajassa vaihteleviksi, mikä varmasti osaltaan kertoo menneinä vuosikymmeninä Suomen rahoitusmarkkinoilla tapahtuneista suurista muutoksista. Tulokset varallisuusvaikutuksen olemassaolosta ja suuruudesta ovat samansuuntaisia muita maita käsittelevien tutkimusten kanssa.
|
|---|