| Summary: | Tutkimuksessa selvitettiin kuudesluokkalaisten käsityksiä hyvästä elämästä. Li-säksi tutkittiin vastaajien käyttämiä selviytymiskeinoja vastoinkäymisen jäl-keen. Tutkimuksen viitekehyksenä on positiivinen psykologia ja Allardtin (1980) hyvinvointimalli. Selviytymiskeinoja tarkasteltiin Lazaruksen (1976) määritelmän valossa.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja siinä on fenomenografinen tutkimus-ote, jolloin tarkastelun kohteena ovat lasten käsitykset. Tutkimukseen osallistui yksi koululuokka, jossa oli 20 oppilasta. Tutkimusaineisto kerättiin kahden avoimen kysymyksen avulla yhden oppitunnin aikana. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Lisäksi aineistosta laskettiin eri tee-moihin liittyvien mainintojen määrä.
Tutkimustulokset olivat vahvasti yhteydessä Allardtin hyvinvointimallin ulot-tuvuuksiin. Tulosten mukaan lapset mieltävät hyvään elämään kuuluviksi asi-oiksi hyvin perustavanlaatuisia osatekijöitä. Tärkeimmiksi tekijöiksi hyvän elämän lähteenä nousivat perhe, vertaissuhteet, itsensä toteuttaminen esimer-kiksi harrastusten muodossa, terveelliset elämäntavat sekä luonteenpiirteet. Tu-losten mukaan 12-vuotiaat käyttävät pääasiassa tunnesuuntautuneita selviyty-miskeinoja. Vastoinkäymistä käsiteltiin puhumisen, harrastamisen ja muun te-kemisen sekä erilaisten suhtautumistapojen avulla. Tulosten perusteella voi-daan osoittaa, että 12-vuotiaiden kokemista hyvän elämän lähteistä sosiaalisilla suhteilla, harrastuksilla ja luonteenlaadulla on yhteys vastoinkäymisen käsitte-lyyn.
|
|---|