| Summary: | TIIVISTELMÄ
Kuntoutuminen lonkan tekonivelleikkauksesta – kuntoutujien kertomat tarinamallit
Knaapi-Junnila Sari
Fysioterapian pro gradu-tutkielma.
Jyväskylän yliopisto, liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos, 2012.
167 sivua, 36 liitesivua.
Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston johtamaa Osallistava potilasohjaus fysioterapiassa -tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen tavoitteena on ymmärtää kuntoutumisen merkityksiä lonkan tekonivelleikkauksesta kuntoutuville.
Tutkimusaineisto koostuu kymmenen, 63–79-vuotiaan kuntoutujan haastatteluista leikkaukseen valmistautuessa ja siitä kuntoutumisen alkuvaiheessa. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia tarinoita he kertovat kuntoutumisestaan. Käytetyt tutkimusmetodit pohjautuvat kielellisyyteen, kerronnallisuuteen ja performatiivisuuteen. Laaja tutkimusaineisto analysoitiin narratiivien analyysimenetelmin.
Analyysin tuloksena aineistosta löydettiin neljä tarinamallia: Kuntoutumisen oikeus -, Autonominen kuntoutuminen -, Kuntoutumisen turvattomuus - ja Luottavainen kuntoutuminen -tarinamalli.Vuorovaikutuskokemuksilla terveydenhuollon kanssa on tärkeä merkitys kaikissa tarinamalleissa, mutta niissä painotetaan vuorovaikutustapahtumaa eri tavoin. Kuntoutumisen oikeus - ja Luottavainen kuntoutuminen -tarinamallissa painopiste on vuorovaikutusprosessin tuloksissa: näistä ensimmäisessä tulosten tarkastelu suuntautuu menneisyyteen (syyt) kun taas jälkimmäisessä katse on tulevaisuuteen (seuraukset). Autonominen kuntoutuminen -tarinamallissa painopiste on tulosten sijaan vuorovaikutuskumppaneiden ominaisuuksissa ja
Kuntoutumisen turvattomuus -tarinamallissa puolestaan pääpaino on vuorovaikutuskumppaneiden välisessä suhteessa.
Tarinamalleihin sisältyy moraalista arviointia terveydenhuollon ja sen henkilöstön toiminnasta sekä niiden
syistä, seurauksista ja oikeutuksista. Tarinamallit kertovat kuntoutumisesta vuorovaikutuskokemuksista koostuvana, prosessimaisena kokonaisuutena, joka sisältää kokemuksia itsestä (kehosta, ajatuksista, ensisijaisista -sosiaalisista - ja taustatunteista) sekä toiminnasta elinympäristössä. Niissä käsitellään oikeuksia, velvollisuuksia, autonomisuutta, kontrollia sekä luottamusta tai epäluottamusta ja turvallisuutta tai turvattomuutta kuntoutumisessa.
Tarinamallit kertovat ristiriidasta julkisen terveydenhuollon resurssien ja sitä tarvitsevien välillä. Vastapooleina tarinamalleissa ovat uhritarina terveydenhuollon ylikuormitetuista työntekijöistä ja selviytymistarina, jonka päähenkilöiksi kuntoutujat ovat pakotettuja. Tutkimuksen lopussa pohditaan, kuinka ymmärrystä kuntoutumisen
merkityksistä voidaan jatkossa hyödyntää terveydenhuollon toimintakäytäntöjen, esimerkiksi fysioterapeuttisen ohjauksen, kehittämisessä. Aiemmissa toimintaan ja identiteettiin liittyvissä tutkimuksissa ei systemaattisen katsauksen perusteella ole selvitetty lonkan tekonivelleikkauksen fysioterapiaohjauksen läpikäyneiden kuntoutujien kertomia kokemuksia. Tunnekokemuksia näissä aiemmissa tutkimuksissa ei ole raportoitu muidenkaan kuntoutujien osalta.
ABSTRACT
Rehabilitating from a hip endoprosthesis operation – story models narrated by the patients
Knaapi-Junnila Sari
Master´s thesis in Physiotherapy.
University of Jyväskylä, Faculty of Sport and Health Sciences, Department of Health Sciences, 2012.
167 pages, 36 pages of appendices.
The purpose of this thesis is to understand the meanings that patients relate to rehabilitating from a hip
endoprosthesis operation. Ten arthrosis-suffering patients took part in this survey before and after their
operation.
The starting point for this qualitative study is the patients’ experiences of themselves and their agency in the
changes taking place during rehabilitating. This thesis establishes what kinds of stories the patients tell about
rehabilitating. The data is analyzed with data-oriented narrative methods.
Four story models can be found in the data: rehabilitating as a right, autonomous rehabilitating, insecurity of
rehabilitating, and trusting rehabilitating. The interaction taking place with healthcare has an important role in all
story models, but emphasis is given to different parts of it. They tell about rehabilitating as a process comprised
of interaction episodes and patients’ experiences of themselves and their own agency. They deal with rights,
responsibility, autonomy and control as well as trust or distrust and a sense of security or feeling of insecurity
during rehabilitating.
The story models tell about the insufficiency of public healthcare. One part of this is the victim story of
healthcare workers, and the other part is a survivor story of which the patients are forced to become part. How
this understanding of the meanings of rehabilitating could be used is reflected on at the end of this thesis. The
systematic review of patients’ experiences indicated that no earlier knowledge of this kind exists about the
patient-group in question and that feeling-experiences lack completely.
|
|---|