| Yhteenveto: | Suomalainen jalkapalloilu on globalisoitunut vauhdilla ensimmäisten ulkomaalaisten
pelaajien tultua pääsarjaan 1970–luvun lopulla. 80–luku oli vielä varovaista kokeilujen
aikaa, mutta 90–luvulla pelaajasiirrot yleistyivät rajojen auettua ja jalkapallomaailmaan tulleen Bosman-säännön myötä. 2000-luvulla Veikkausliigaseuroilla on ollut
keskimäärin noin viisi ulkomaalaista pelaajaa seurakohtaisten toimintatapojen ollessa hyvin erilaisia. 2000–luvulla kiinnostus on siirtynyt afrikkalaisiin pelaajiin, joiden määrä Veikkausliigassa on noussut merkittävästi. Vuonna 2010 Veikkausliigan
ulkomaalaisista peräti 37 % oli afrikkalaisia pelaajia.
90-luvulla Bosmanpäätöksen myötä lisääntynyt pelaajatarjonta toi jalkapallokentille
kokonaan uusia toimijoita pelaaja-agenttien muodossa. Tässä tutkimuksessa selvitetään
haastatteluiden kautta heidän rooliaan suomalaisessa jalkapallossa. Käsitykset
vaihtelevat hyvin paljon; osalle pelaaja-agentti on luonteva osa nykyistä
jalkapallomaailmaa, mutta toisille se on välttämätön paha, jota halutaan välttää
epäluottamuksen vuoksi. Tässä tutkielmassa haastateltiin Veikkausliigaseurojen
edustajia, suomalaisia pelaaja-agentteja sekä suomalaisen jalkapallon asiantuntijoita.
Tutkielma osoittaa, että pelaaja-agentit ovat vauhdittaneet suomalaisen jalkapalloilun
globalisoitumista. Ulkomaalaisten määrä Veikkausliigassa on kasvanut 2000-luvulle
tullessa merkittävästi. Seuroille tulee valtavasti tarjouksia ulkomaalaisista pelaajista,
joita he eivät pysty itse selvittämään. Tähän he tarvitsevat pelaaja-agentteja, jotka
voivat auttaa seuraa selvitystyössä.
Tietämys pelaaja-agenteista ja heidän toimintatavoistaan vaihtelee hyvin paljon.
Pelaaja-agenteista on paljon mielipiteitä ja kokemuksia, mutta luuloja ja veikkauksia
on enemmän kuin tietoa myös haastateltujen keskuudessa. Suomessa on vain
kahdeksan pelaaja-agenttia, mutta harva pystyy nimeämään heidät tai kommentoimaan
heidän toimintatapojaan. Jalkapallon pelaaja-agentteihin liittyy paljon olettamuksia,
luuloja ja kokemuksia, joita avataan tämän tutkimuksen kautta.
Hyvän pelaaja-agentin verkostot ovat laajat. Pelaaja-agentin tulee tuntea seurojen
edustajia ympäri Eurooppaa henkilökohtaisesti, jotta luottamus olisi riittävä. Lisäksi
pelaaja-agentin tulee ymmärtää pelistä, sopimusasioista, joukkueiden pelitavoista,
pelipaikkakohtaisuudesta, valmentajien toimintatavoista ja pelaajien ominaisuuksista.
Näitä puutteita pelaaja-agentti voi kuitenkin korvata hyvillä partnereilla tai
yhteistyökumppaneilla.
|
|---|