Pelaaja-agentit jalkapalloilun globalisoitumisen ilmentäjinä Suomessa

Suomalainen jalkapalloilu on globalisoitunut vauhdilla ensimmäisten ulkomaalaisten pelaajien tultua pääsarjaan 1970–luvun lopulla. 80–luku oli vielä varovaista kokeilujen aikaa, mutta 90–luvulla pelaajasiirrot yleistyivät rajojen auettua ja jalkapallomaailmaan tulleen Bosman-säännön myötä. 2000-...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Jokiranta, Jarkko
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikuntakasvatuksen laitos, Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2012
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/37679
Kuvaus
Yhteenveto:Suomalainen jalkapalloilu on globalisoitunut vauhdilla ensimmäisten ulkomaalaisten pelaajien tultua pääsarjaan 1970–luvun lopulla. 80–luku oli vielä varovaista kokeilujen aikaa, mutta 90–luvulla pelaajasiirrot yleistyivät rajojen auettua ja jalkapallomaailmaan tulleen Bosman-säännön myötä. 2000-luvulla Veikkausliigaseuroilla on ollut keskimäärin noin viisi ulkomaalaista pelaajaa seurakohtaisten toimintatapojen ollessa hyvin erilaisia. 2000–luvulla kiinnostus on siirtynyt afrikkalaisiin pelaajiin, joiden määrä Veikkausliigassa on noussut merkittävästi. Vuonna 2010 Veikkausliigan ulkomaalaisista peräti 37 % oli afrikkalaisia pelaajia. 90-luvulla Bosmanpäätöksen myötä lisääntynyt pelaajatarjonta toi jalkapallokentille kokonaan uusia toimijoita pelaaja-agenttien muodossa. Tässä tutkimuksessa selvitetään haastatteluiden kautta heidän rooliaan suomalaisessa jalkapallossa. Käsitykset vaihtelevat hyvin paljon; osalle pelaaja-agentti on luonteva osa nykyistä jalkapallomaailmaa, mutta toisille se on välttämätön paha, jota halutaan välttää epäluottamuksen vuoksi. Tässä tutkielmassa haastateltiin Veikkausliigaseurojen edustajia, suomalaisia pelaaja-agentteja sekä suomalaisen jalkapallon asiantuntijoita. Tutkielma osoittaa, että pelaaja-agentit ovat vauhdittaneet suomalaisen jalkapalloilun globalisoitumista. Ulkomaalaisten määrä Veikkausliigassa on kasvanut 2000-luvulle tullessa merkittävästi. Seuroille tulee valtavasti tarjouksia ulkomaalaisista pelaajista, joita he eivät pysty itse selvittämään. Tähän he tarvitsevat pelaaja-agentteja, jotka voivat auttaa seuraa selvitystyössä. Tietämys pelaaja-agenteista ja heidän toimintatavoistaan vaihtelee hyvin paljon. Pelaaja-agenteista on paljon mielipiteitä ja kokemuksia, mutta luuloja ja veikkauksia on enemmän kuin tietoa myös haastateltujen keskuudessa. Suomessa on vain kahdeksan pelaaja-agenttia, mutta harva pystyy nimeämään heidät tai kommentoimaan heidän toimintatapojaan. Jalkapallon pelaaja-agentteihin liittyy paljon olettamuksia, luuloja ja kokemuksia, joita avataan tämän tutkimuksen kautta. Hyvän pelaaja-agentin verkostot ovat laajat. Pelaaja-agentin tulee tuntea seurojen edustajia ympäri Eurooppaa henkilökohtaisesti, jotta luottamus olisi riittävä. Lisäksi pelaaja-agentin tulee ymmärtää pelistä, sopimusasioista, joukkueiden pelitavoista, pelipaikkakohtaisuudesta, valmentajien toimintatavoista ja pelaajien ominaisuuksista. Näitä puutteita pelaaja-agentti voi kuitenkin korvata hyvillä partnereilla tai yhteistyökumppaneilla.