| Summary: | Pro graduni tutkii, miten emotionaalisesti poissaolevan äidin vaikutusta lapsen psykodynamiikkaan ja eriytymisprosessiin tulisi teoreettisesti jäsentää. Tutkimus perustuu psykoanalyyttiseen kirjallisuusaineistoon. Teoreettisena lähestymistapanani toimii André Greenin esittelemä kuollut äiti –ilmiö, joka pohjautuu kliiniseen tarpeeseen ymmärtää rajatilapotilaiden psykodynamiikkaa. Vertailemalla kuollut äiti –ilmiön metodologisia ja epistemologisia erityispiirteitä suhteessa psykoanalyyttisiin lapsiobservaatiotutkimuksiin pyrin luomaan kuvan siitä, miten aika ja ajallisuus sijoittuvat ihmisen mieleen ja millaisia reunaehtoja se asettaa myös psykoterapeuttiselle työskentelylle. Tutkielmassani argumentoin sen puolesta, ettei psyykkinen ajallisuus noudata lineaarisia syy-seuraussuhteita, vaan erityistä psyykkistä kausaliteettia, jota psykoanalyyttinen teoria nimittää jälkikäteisyydeksi. Pyrin osoittamaan, että jälkikäteisyydestä johtuen paras tapa tutkia eriytymisprosessin epäonnistumista on psykoanalyyttinen transferenssisuhde, jossa varhainen vuorovaikutus elävöityy uudelleen. Tutkimalla Greenin kuollut äiti –artikkelia hänen laajempaa ajattelua vasten esitän kuollut äiti -ilmiön laajat mahdollisuudet kuvata ja ymmärtää infantiilin amnesian aikaista traumaa, sekä tällaisen tiedostamattomaan painuneen trauman vaikutusta myöhempään kehitykseen.
|
|---|