| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millainen kokemus avioero on yli 50-vuotiaana. Tutkielmassani tarkastelen sitä, millaisia avioeron syyt ovat lähtijöiden ja jätettyjen kertomuksissa, millaiset tekijät muodostuivat voimavaroiksi ja mitkä haittatekijöiksi avioeroprosessin aikana sekä, miten avioero vaikutti yksilön asemaan sosiaalisissa verkostoissa. Keräsin aineistoni kirjoituspyynnön avulla vuoden 2011 talven ja kevään aikana. Tutkimuksen kokonaisaineisto muodostui 53 erokirjoituksesta, joista 30 kirjoitusta päätyi
lopulliseen analyysiini. Tyypillisin kirjoittaja oli aviosuhteesta lähtenyt nainen. Tutkimukseni oli laadullinen ja analyysimenetelmänäni käytin sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla pyrin hahmottamaan erokokemuksien pohjalta muodostuneita ikääntyville tyypillisiä tapoja jatkaa elämää eron jälkeen. Tärkeimpiä teoriataustoja tutkimuksessani olivat elämänkulkuteoria sekä yksilöllisen elämän sosiaalista sidoksellisuutta kuvaavat teoriat. Tarkastelen ikääntyvien erokokemuksia osana elämänkulkua, johon vaikuttavat muun muassa yhteiskunnasta kumpuavat ikä- ja sukupuolinormit. Myös yksilöllisen elämän sosiaalinen sidoksellisuus tulee huomioida elämänkulkua ja elämäntapahtumia tarkastellessa. Ikääntyvien elämänkulussa tärkeiksi sidoksiksi muodostuivat perhesidokset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lähtijöiden että jätettyjen yleisin avioeron syy oli uskottomuus. Lähtijät korostivat erokirjoituksissaan lähtöpäätöksenteon vaikeutta ja jätetyt korostivat puolison taholta tulleen avioeroilmoituksen yllätyksellisyyttä. Löysin aineistostani viisi ryhmää, jotka kuvasivat ikääntyvien elämää eron jälkeen. Näitä ryhmiä olivat tunnekuohuissa elävät, sosiaalisesti aktiiviset, yksin viihtyvät, perheen ulkopuolelle
suljetut sekä uudessa parisuhteessa olevat. Vaikka eron nähtiin tyypillisesti jakavan elämän ”entiseen” ja nykyiseen elämään, niin jatkuvuudet etenkin sosiaalisissa suhteissa koettiin voimavaraksi sopeutumisen kannalta.
|
|---|