| Summary: | Tutkimuksessa tarkasteltiin stressinhallintakeinojen ja työn imun välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen erityisenä tavoitteena oli selvittää ovatko stressinhallintakeinot ja työn imun kokemukset jaettuja tiimityöntekijöiden välillä. Tutkimus toteutettiin päiväkirjatutkimuksena, johon osallistui 33
rakennusalan työntekijää viiden peräkkäisen työpäivän ajan. Tutkimuksen tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysia, Pearsonin korrelaatiokertoimia sekä monitasoregressioanalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkitut tiimit erosivat toisistaan stressinhallintakeinojen päivittäisessä käytössä sekä työn imun päivittäisissä
kokemuksissa. Tulokset osoittivat myös, että stressinhallintakeinot, erityisesti
ongelmasuuntautuneet stressinhallintakeinot olivat yhteydessä työn imuun. Näissä yhteyksissä havaittiin kuitenkin vaihtelua työpäivien välillä. Lisäksi monitasoregressiomallinnus osoitti, että ongelmasuuntautuneiden stressinhallintakeinojen ja uppoutumisen välillä oli yhteys, joka koski
erityisesti yhtä tutkimuksen tiimeistä. Kyseiselle tiimille oli ominaista aktiivisten stressinhallintakeinojen – ongelmasuuntautuneisuuden sekä myönteisen ennakoinnin – käyttö. Tämä tiimi raportoi myös muita tiimejä voimakkaampaan työlleen omistautumista ja uppoutumista. Myös työskentelyolosuhteet tiimissä koettiin leppoisaksi sekä haasteista ja työtehtävistä selviytyminen arvioitiin korkealle tasolle. Tämän tutkimuksen perustella voidaan todeta, että
työhyvinvointitutkimuksessa on tärkeää huomioida työntekijän sosiaalinen työympäristö (ts. tiimi/työyhteisötaso), sillä työhyvinvointikokemukset välittyvät työntekijältä toiselle ja omaavatsiten jaetun luonteen.
|
|---|