| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan Korpilahden köyhäinhoitojärjestelmää ja sen toimintaa 1930-luvun pula-aikana. Tutkielmassa selvitetään, keitä köyhäinavun jakajat ja saajat olivat ja millaisia heidän kohtaamisensa olivat paikallisyhteisössä. Lisäksi tutkitaan, miten köyhyyteen ja köyhiin ihmisiin suhtauduttiin ja mitkä taustatekijät ohjasivat köyhäinhoidon antamista, ja toisaalta, kuinka köyhät ihmiset itse kokivat oman tilanteensa ja mitä keinoja heillä oli arjessa selviytymiseksi.
Köyhäinhoito Korpilahdella perustui vapaaehtoiseen kaitsijajärjestelmään. Tärkeimmät avustusmuodot olivat suora raha-avustus ja laitoshoito. Köyhäinhoidon avustussummat olivat pieniä ja avustettavia kontrolloitiin tarkasti. Köyhäinhoitona saatu avustus oli vastikkeellista ja se oli maksettava kunnalle takaisin. Pula-aikana kuntien väliset köyhäinhoidon korvaukset muodostivat merkittävän osan köyhäinhoitomenoista. Korpilahden uuden kunnalliskodin rakentaminen oli merkittävä parannus kunnassa annettuun köyhäinhoitoon. Pula-ajan seurauksena kunnan köyhäinhoitomenot kasvoivat selvästi ja jäivät pysyvästi lamaa edeltänyttä tasoa korkeammiksi.
1930-luvulla maaseudun väestö oli jakautunut ryhmiin, joilla oli erilaiset mahdollisuudet toimeentulon hankkimiseen. Lama-ajan huono työllisyystilanne maatalousammateissa vaikutti toimeentulomahdollisuuksien heikkenemiseen pienviljelijöiden keskuudessa, joiden tilojen elinkelpoisuus perustui maa- ja metsätaloudesta saatuihin sivuansioihin. Kuitenkaan Korpilahdella ei koettu tilojen konkurssiaaltoa. Todellinen työttömyys oli tilastoitua työttömyyttä laajempaa. Työttömyyslautakunnan organisoimat kunnan varatyöt olivat tienparannus- ja metsätöitä.
|
|---|