| Yhteenveto: | Tutkimuksen aiheena on maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus, jota tutkin
kummi-, avioliitto- ja palkolliskontaktien kautta. Tutkimuskohteena on keskisuomalainen Vuorimäen
tila vuosina 1807–1883. Tutkimuksessa käytän yhteisöelämänkerrallista tutkimusotetta,
jonka avulla saadaan koottua pienistä yksittäisiä ihmisiä käsittelevistä tiedon rippeistä laaja kuva
koko yhteisöstä ja sen rakenteista ja mentaliteeteista. Tärkeä tutkimusmetodi on ollut myös
sosiaalisten kenttien luominen, jossa olen soveltanut Juhani U.E. Lehtosen avioliittokenttä mallia
ja kartallistamista. Keskeisinä lähteinä käytän rippi- ja historiakirjoja, joiden avulla olen selvittänyt
tilan asukkaiden avioliitot, keitä on pyydetty tilan lapsille kummeiksi, sekä minne vuorimäkeläisiä
itseään pyydettiin kummeiksi. Rippi- ja historiakirjojen avulla selviävät myös palkolliskontaktit
sekä tilan asukkaiden palvelussuhteet ympäristössä. Näiden tietojen pohjalta olen
pyrkinyt rakentamaan kokonaiskuvan Vuorimäen tilan sosiaalisesta kentästä. Tilan sosiaalinen
kenttä paljastui melko suppeaksi. Aktiivinen toimintakenttä rajoittui noin 10 kilometrin säteelle
tilasta. Maksimietäisyys sosiaalisille kontakteille oli poikkeuksetta 30 kilometriä, eli noin päivämatkan
kävelyn verran. Vuorimäen tila jäi hieman syrjään alueen keskuksista, mutta tilan
ympärille kehittyi selkeä toiminta-alue, jonka alueella tilan asukkaat elämänsä viettivät.
|
|---|