| Yhteenveto: | Suomalaisissakin aikakauslehdissä ollaan hiljalleen siirtymässä kansainvälisen trendin perässä yksilösuorituksista tiimityötä ja laajempaa suunnittelua arvostavaan suunnittelevaan ja editoivaan työtapaan. Työtavan muutosta on perusteltu laskevilla levikkiluvuilla, kiristyvällä kilpailulla ja lukijoiden tarpeilla. Varmaa kuitenkin on, että suunnittelevampi työyhteisö merkitsee toimittajille itsenäisyyden vähenemistä. Uusi työtapa auttaa mediaa kiristyvässä kilpailussa ja sirpaloituneilla markkinoilla, koska se auttaa lehteä pitämään laadun numerosta toiseen ja kohdentamalla sisällöt tarkemmin tarkoitetulle yleisölle. Pidemmälle suunniteltua ja konseptiltaan mietit- tyä lehteä on myös helpompi johtaa, koska lehden tekijöillä on yhteinen työn kohde.
Tässä työssä tarkastelen aikakauslehdessä toteutetun tutkimus- ja kehittämishank- keen aikana käytyjä lukijakeskusteluja. Vuosina 2006–2007 järjestetyn mediakonsep- tilaboratoriotutkimus- ja kehittämishankkeen päämääränä oli pysäyttää lehden las- kevat levikkikäyrät päivittämällä lehden konseptia. Hankkeen aikana kävi ilmi, että erityisesti käsitys lehden lukijasta osoittautui ongelmaksi.
Saadakseni käsityksen lehden tekijöiden lukija-ajatuksista olen tarkastellut kehittämishankkeeseen osallistuneiden haastatteluja sekä varsinaisen mediakonseptilaboratorion lukijakeskusteluja. Aineistostani olen paikantanut lehden tekijöiden kolme erilaista tapaa ajatella hyvästä journalismista ja lukijasta. Näitä ääniä seuraten olen pyrkinyt myös löytämään tutkimus- ja kehityshankkeesta hetken, jolloin lehden tekijöille syntyi yhteinen käsitys lukijasta. Lukijakeskusteluissa käytettiin apuna kirjallisuustieteestä tuttua mallilukijan käsitettä.
Mediakonseptilaboratoriotutkimus- ja kehittämishanke onnistui terävöittämään lehden konseptia, uudistamaan työprosessia ja rajaamaan lehden lukijakuntaa. Hankkeen aikana luotiin tarkemmin rajattu mallilukija.
|
|---|