| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan kahta näytelmää, jotka ovat Willy Russellin Educating
Rita (1980) sekä Jonathan Larkinin Paradise Bound (2006). Molemmat ovat
liverpoolilaisia ja kuvaavat paikallisen työväenluokan elämää eri näkökulmista.
Tavoitteena oli selvittää, millaista työväenluokan kieli on näytelmissä: Vastaako se
todellista työväenluokan kieltä? Onko kielessä eroja näytelmien välillä? Vastauksia
haettiin niin yhteiskuntatieteellsen luokka-analyysin kuin kielitieteenkin avulla.
Hahmot jaettiin yhteiskuntaluokkiin pääosin Kate Foxin teorian perusteella, eli sen
mukaan, toivoivatko he kuuluvansa korkeampaan luokkaan. Jaottelun tukena
käytettiin myös virallista yhteiskuntaluokkittelua, jotka olivat käytössä Britanniassa
1990-luvulle asti, sekä sen korvannutta ammattien luokittelua.
Tutkimustuloksena oli ensinnäkin, että näytelmien hahmot todella puhuvat oman
yhteiskuntaluokkansa mukaisesti. Toiseksi selvisi, että työväenluokan kieli on
erilaista eri näytelmissä. Tulokset tukivat osittain taustatutkimuksessa selvitettyä
tietoa siitä, miten liverpoolilaisten murre on todellisuudessa muuttunut 1980-luvun
alusta 2000-luvun alkuun. Suurin osa eroista koski ääntämystä, josta voi saada
ainoastaan osittaisen kuvan näytelmät lukemalla, mutta myös kieliopissa ja
sanastossa on eroja näytelmien välillä. Yleisesti ottaen tuloksena oli, että vanhempi
näytelmä oli huomattavasti lähempänä standardienlantia kuin uudempi.
Tutkimuksessa analysoitiin myös sitä, kuinka hahmot puhuvat yhteiskuntaluokista ja
luokkaeroista. Tuloksena oli, että molemmissa näytelmissä ilmaistiin selvästi
tietoisuutta luokkaeroista, ja tietoa omasta luokasta. Asenne ylempiä luokkia
kohtaan riippui hahmojen omasta mielipiteestä ja tavoitteista.
|
|---|