| Yhteenveto: | Pro gradu -tutkielmani käsittelee sarjakuva-ekfrasiksen mahdollisuutta sarjakuvassa. Pyrin löytämään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: miten ja millaisista teoreettisista lähtökohdista sarjakuva-ekfrasis rakentuu? Voidaanko sarjakuva-ekfrasiksen löytämiseksi luoda vakaata tulkintakehystä, ja pystyykö käsitteelle antamaan pätevää määritelmää? Hypoteesinani on, että sarjakuvan
narratiivilla on erityinen merkitys sarjakuva-ekfrasiksen paikantamisessa.
Tutkimuskysymykset ja hypoteesi ohjaavat ensin esittelemään teoreettisen viitekehyksen ja sitten soveltamaan rakentunutta teoriaa Timo Mäkelän Kuolematon mestariteos -sarjakuvanovellin analyysissa. Työn teoreettisena pohjana on pääosin käytetty Valerie Robillardin asteikko- ja eromallia yhdistettynä James A. W. Heffernanin esitykseen ekfrasiksen narratiivisesta luonteesta. Lisäapuna toimii Bernhard F. Scholzin käsitys enargeiasta.
Aukotonta sarjakuva-ekfrasiksen rakentumisen kaavaa ei työstä löydy, mutta tutkielma osoittaa, että sarjakuva-ekfrasis ei suinkaan ole mahdoton löydettävä. Lukijalta kuitenkin vaaditaan tarkkaavaisuutta ja tietynasteisen teorian hallintaa. Ekfrasis on sarjakuvassa osa kerronnallista jatkumoa ja samalla teoksen teemoja painottava murtumakohta. Teoreettinen kehys ei ole ongelmaton, mutta se auttaa laajentamaan ekfrasiksen määritelmää ja sisällyttämään sarjakuvaekfrasiksen
siihen. Varteenotettavia lisätutkimuksen aiheita löytyy, ja etenkin monitieteinen
kuvan ja sanan yhteispeliin liittyvä ekfrasis-tutkimus nousee voimakkaasti esiin.
|
|---|