| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia yksilölle merkitykselliset musiikinkuuntelukokemukset kroonisen
(fyysisen) sairauden eri vaiheissa ovat ja mitä musiikin kuuntelemisella tavoitellaan. Merkityksellisten kokemusten
kautta pyrittiin luomaan kuvaa musiikinkuuntelun itsehoidollisesta luonteesta. Huomio kiinnitettiin siihen, millä
tavalla yksilö voi itse vaikuttaa omaan olotilaansa ja millaisessa roolissa musiikki voi tässä yhteydessä toimia.
Tutkimukseen valittiin henkilöitä, joilla on jokin fyysinen pitkäaikaissairaus, ja jotka kokevat musiikinkuuntelun
olleen merkittävällä tavalla osana sairauteen liittyvien kokemusten käsittelyä. Tutkimuksen aineisto koostui
neljästä teemahaastattelun keinoin toteutetusta yksilöhaastattelusta sekä etukäteiskirjoituksista. Tutkimus
toteutettiin narratiivisena tapaustutkimuksena. Metodisilla valinnoilla tuettiin tavoitetta tuoda haastateltavien
yksilölliset elämäntilanteet ja musiikinkuuntelukokemukset esiin.
Aineiston perusteella yksilölle merkityksellisissä musiikinkuuntelukokemuksissa musiikki sai erilaisia rooleja
sairauden eri vaiheissa yksilön tavoitteista riippuen. Yksilöt kertoivat merkityksellisistä
musiikinkuuntelukokemuksistaan, joissa musiikki oli ollut vahvistamassa yksilön selviytymisen tunteita diagnoosin
herättämien ahdistavien tunteiden käsittelyssä, voimaa antavana elementtinä sairauden pahenemisvaiheissa, osana
kivunkäsittelyä ja – hallintaa, sekä sairauden merkityksen käsittelyssä arjen keskellä. Yksilölle merkityksellinen
musiikki toimi muun muassa keinona vaikuttaa sairauskokemukseen liittyvien itsesäälin tunteiden voimistumiseen,
vahvistaen sen sijaan yksilön toiveikkuutta ja tulevaisuuteen uskomista.
Tutkimuksella pyritään tuomaan erilaista näkökulmaa keskusteluun musiikin hyvinvointivaikutuksista, sillä
painotuksella, että musiikin merkityksellisyys nähdään ennen kaikkea yksilön kokeman merkityksellisyyden kautta.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että joillakin ihmisillä voi olla kyky ja halu olla arkipäivän tilanteissa
musiikin kanssa vuorovaikutuksessa hyvinvointia edistääkseen. Yksilö voi tehdä oivalluksia arjen keskellä jonkin
tietyn musiikin toimivuudesta tietyssä tilanteessa. Osaksi itsehoidollisuutta voidaan määritellä nekin oivallukset,
kun yksilö tekee valintoja musiikin sensuroimisen, karsimisen ja sen totaalisen hiljentämisen suhteen.
|
|---|