| Summary: | Didaktiikka musiikinopetuksessa on perinteisesti lähtenyt lapsen kautta pohtimaan oppimista ja lahjakkuutta. Tämän tutkielman tehtävänä on etsiä didaktista peruskiveä, joka auttaisi aikuista harmonikansoiton harrastajaa motivoitumaan, harjoittelemaan oikein ja hallitsemaan paremmin instrumenttiaan. Tutkielmassa käydään läpi harmonikan syntyvaiheita, sen musiikillisen kehityksen historiaa, rakennetta ja soittoteknisiä mahdollisuuksia. Mukana on myös analyysi harmonikansoiton oppimateriaalien aikaisemmista tutkimuksista ja kolmesta harmonikansoiton oppimateriaalista.
Didaktisia harjoituksia analysoitaessa ei saisi turvautua uskomuksiin hyvästä opetuksesta tai jokaisen oppilaan kohdalla käyttää vain keskiarvoihin perustuvia opetusmenetelmiä. Perustotuus harmonikansoiton oppimisessa on keskittynyt harjoittelu, mutta pitkän aikavälin oppimisessa tulee esiin myös muita tekijöitä. Aikuisopetuksessa on otettava huomioon oppilaan persoonallisuus, mielipiteet ja fyysiset mahdollisuudet saavuttaa päämäärä.
Tutkimuksen tehtävänä oli parantaa oppilaan soittotekniikkaa. Tutkimuskohteiden yhteisenä harjoituksena oli polyrytmisten kuvioiden onnistuminen kahdella kädellä soitettaessa. Menetelmänä käytettiin kosketusharjoittelua, jossa soittotyyli muutettiin legatosta staccatoksi. Tutkimuksessa selvisi, että oikeiden harjoittelutapojen löydyttyä vaikeiksi koetut asiat muuttuvat helpommiksi.
|
|---|