| Yhteenveto: | Suomalainen laaja ja kattava musiikkioppilaitosjärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa.
Koulutuksen mallia on otettu idästä, sen seurauksena opetukselle on luotu muun muassa
koko maan kattava tutkintojärjestelmä. Musiikinopetusta on leimannut muodollinen
ankaruus, joka aika ajoin kohtaa kritiikkiä vielä nykypäivänäkin. Tämä tutkimus suuntaa
katseensa musiikkiopiston arvioinnin nykytilaan. Sen tarkoitus on selvittää millaisia
kokemuksia oppilailla on musiikkiopiston arviointitoiminnasta, ja mikä on arvioinnin
merkitys oppilaille.
Tutkimus on laadullinen. Menetelmänä on puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka tehtiin
haastattelemalla opintojensa loppuvaiheessa olevia, kevään 2008 aikana D-tasosuorituksen
tehneitä Sibelius-opiston oppilaita. Tutkimus on luonteeltaan empiirinen
ja näkökulmaltaan fenomenologinen. Ilmiö, jota tarkastellaan oppilaiden kokemusten ja
käsitysten kautta on oppilasarviointi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Teoreettinen viitekehys ohjasi tulosten analyysiä.
Analyysi osoittaa, että Sibelius-opiston arviointikäytänteiden kehittämisessä katse tulisi
ensisijaisesti kohdistaa tasosuorituskäytänteisiin. Tasosuorituksilla on korostunut
merkitys musiikkiopiston arviointitilanteena, mutta niitä kritisoitiin monella tavalla.
Haastateltavat ymmärsivät myös soittotuntitilanteen merkittävänä arviointitilanteena.
Oman opettajan antamaa palautetta arvostettiin suuresti. Kokemukset itsearvioinnista
olivat kirjavia ja osin ristiriitaisiakin. Niiden osalta käytänteet kaipaavat tarkennusta.
Arvioinnin merkitys opetuksessa koettiin tärkeänä. Erityisesti positiivisen palautteen
merkitystä korostettiin. Tutkimus antaa aineksia musiikkiopiston oppilasarvioinnin
kehittämiseen oppijaystävälliseen suuntaan.
|
|---|