A Sociolinguistic Analysis of Educating Rita

 Englanninkielisissä maissa, kuten muuallakin maailmassa, yhteiskuntaluokkaerot tulevat esiin puheessa. Englantilaiset ovat erityisen herkkiä tällaisille eroille. Tässä tutkielmassa selvitetään, kuinka luokkaerot ovat havaittavissa Willy Russellin Educating Rita näytelmän dialogin sanastossa, ja h...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Fetula, Heidi
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Bachelor's thesis
Language:eng
Published: 2009
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/19383
Description
Summary: Englanninkielisissä maissa, kuten muuallakin maailmassa, yhteiskuntaluokkaerot tulevat esiin puheessa. Englantilaiset ovat erityisen herkkiä tällaisille eroille. Tässä tutkielmassa selvitetään, kuinka luokkaerot ovat havaittavissa Willy Russellin Educating Rita näytelmän dialogin sanastossa, ja hypoteesina on, että myös näytelmän tekstissä luokkaerot ovat selvästi havaittavissa pelkästään sanaston ja rekisterin perusteella. Sosiolingvistiikan alalla on vahvistettu, että yksittäisenkin sanan tai sen ääntämyksellä voi päätellä mihin luokkaan puhuja kuuluu. On myös löydetty sanoja, jotka ovat ainoastaan tietyn luokan käytössä. On myös havaittavissa, että viime vuosikymmenten aikana luokkajaon perusteet Englannissa ovat muuttuneet, eikä ammatilla ole enää yhtä suurta merkitystä kuin sillä perinteisesti on ollut. Puhe vaikuttaa siis entistä enemmän puhujan yhteiskuntaluokan määrittämisessä. Tätä tutkielmaa varten keräsin näytelmästä sanapareja, joiden toinen sana on yleiskielinen ja toinen puhekielinen. Poimin myös joitain esimerkkejä hahmojen käyttämästä kielestä yleensä, ja tilanteita, joissa ilmenee kommunikaatiovaikeuksia johtuen murteiden erilaisuudesta. Tuloksena oli, että vaikka tarinan edetessä lainauksia hahmolta toiselle tapahtuukin, keskiluokkainen henkilö käytti kuitenkin selvästi enemmän yleiskielisiä muotoja. Aineiston verrattainen suppeus oli toisaalta ongelma, koska tietyt sanat esiintyivät näytelmässä niin harvoin, että niistä oli vaikea tehdä johtopäätöksiä, tai sattuman takia tulokset olivat epäloogisia. Toisaalta suppealla aineistolla oli hyvä aloittaa, ja selvittää metodin toimivuus mahdollisia myöhempiä tutkimuksia varten.