| Yhteenveto: | Ranta, P. 2025. Valmentaja nuorten terveellisten elämäntapojen ohjaajana sekä äkillisten urheiluvammojen ehkäisijänä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, terveyden edistämisen pro gradu -tutkielma, 44 s., 1 liite.
Urheiluseurat ovat merkittävä lasten ja nuorten harrastusympäristö. Urheiluvalmentajilla on keskeinen rooli nuorten urheilijoiden kehittymisessä sekä turvallisen urheilun sekä hyvinvoinnin edistäjinä. Useiden terveyshyötyjen ohella liikuntaan liittyy myös terveyttä heikentävien äkillisten, traumaperäisten urheiluvammojen riski. Valmentajat voivat tukea nuorten terveyttä toimimalla terveellisenä roolimallina ja vähentää urheiluvammojen riskiä terveellisen ja vammoja ehkäisevän valmennuksen keinoin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää 15-vuotiaiden nuorten äkillisten urheiluvammojen esiintyvyyttä sekä äkillisten urheiluvammojen ja valmentajien terveyttä edistävien toimien yhteyttä.
Tutkimusaineistona käytettiin Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) -tutkimuksen aineistoa ja se analysoitiin määrällisin tutkimusmenetelmin. Aineisto on kerätty kyselytutkimuksena 15-vuotiailta nuorilta kattavasti ympäri Suomen vuosina 2013–2014. Kyselyyn vastasi 670 nuorta, joista 288 (43 %) oli tyttöjä ja 382 (57 %) poikia. Analyysimenetelminä tässä tutkielmassa käytettiin keskiarvo- ja frekvenssitaulukkoja, ristiintaulukointia, khiin neliö χ2 -testiä sekä binääristä logistista regressioanalyysiä.
Tutkimukseen osallistuneista 15-vuotiaista 48 prosentilla (n=288) oli ollut kuluneen vuoden aikana vähintään yksi tapaturma tai äkillinen urheiluvamma. Heistä 60 % (n=174) oli poikia. Pojista noin puolet (51 %) oli saanut kuluneen vuoden aikana vähintään yhden äkillisen vamman. Tytöillä äkillisiä vammoja esiintyi hieman vähemmän, 43 % (n=114). Eniten vammoja esiintyi jalkapalloilijoilla, koripalloilijoilla, jääkiekkoilijoilla sekä salibandyn pelaajilla. Vastaajista 51 % ilmoitti urheilevansa SM-tasolla, 15 % muulla valtakunnallisella tasolla ja 30 % alue- tai piiritasolla. Korkeammalla kilpailutasolla äkillisiä vammoja sattui enemmän. Nuoret harjoittelivat keskimäärin 10 tuntia viikossa sekä harjoitus- että kilpakaudella ja pitivät keskimäärin yhden tai kaksi lepopäivää viikossa. Eniten äkillisiä urheiluvammoja sattui vain yhden lepopäivän viikossa pitäneille nuorille. Valtaosalle (58 %) nuorista äkillinen urheiluvamma aiheutti vain yhden päivän poissaolon urheilusta ja 20 prosentille vamma aiheutti viikon poissaolon urheilusta. Valmentajan toimien ja äkillisten vammojen yhteyttä tarkasteltiin kymmenen eri muuttujan osalta. Ainoastaan valmentajan ohjaamalla loppuverryttelyllä ja äkillisten vammojen määrällä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys.
Jatkotutkimusta tarvitaan urheiluseurojen ja valmentajien roolista äkillisten urheiluvammojen ehkäisyssä, erityisesti eri lajien ja ikäryhmien osalta. On tärkeää selvittää, milloin äkillisiä vammoja alkaa ilmetä ja miten valmennusta voisi muokata ennaltaehkäisevämmäksi jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi sukupuolten väliset erot vammojen määrässä, valmennusmenetelmien eroissa ja vammojen syissä kaipaavat tarkempaa tutkimusta. Korkea kilpailutaso ja lajikohtaiset erot altistavat urheilijoita vammoille, joten sääntömuutoksia ja sääntöjen noudattamista voisi tutkia vammojen ehkäisyn näkökulmasta. Lisäksi olisi tärkeä selvittää valmentajan ohjaaman ja omatoimisen loppuverryttelyn, kuten myös muiden terveyttä edistävien toimien, eroavaisuuksia.
Asiasanat: äkillinen urheiluvamma, valmentaja, terveyden edistäminen
|
|---|