| Summary: | Maisterintutkielman aiheena on perinteen ja muutoksen vastakkainasettelun ja sen ilmenemisen vuoden 1989 Dead Poets Society -elokuvassa (ohjaajana Peter Weir). Tutkielmassa tarkasteltava elokuva, Dead Poets Society (suom. Kuolleiden runoilijoiden seura), sijoittuu 1960-luvun taitteeseen, poikien sisäoppilaitokseen, Welton Academyyn. Koulun tiukkaa järjestystä saapuu järisyttämään uusi äidinkielen opettaja John Keating.
Keskiössä on se, miten perinnettä ja muutosta ilmiöinä rakennetaan ja kuvataan. Keskeistä on myös se, miten perinnettä ja sen säilyttämistä perustellaan ja toisaalta, miten muutokseen kannustetaan. Analyysissa keskityn siihen, millaista itse retoriikka on, mitä ja millaisin keinoin pyritään esittämään.
Tutkimuksessa aineistona toimii Dead Poets Society -elokuva ja menetelmän pohjana toimii Gilberto Perezin teos The Eloquent Screen: A Rhetoric of Film (2019). Analyysissa noudatan lisäksi Aristoteleen ymmärrystä retoriikasta (Aristoteles 1997).
Perinteen kuvaus rakentuu pääasiallisesti rehtori Nolanin ja Weltonin koulun, Neilin isän ja Keatingin näkökulmista. Perinteitä perustellaan toimivalla systeemillä ja samalla se, mikä tulkitaan uhkaksi vallitsevalle järjestykselle ja epätoivotuksi muu-tokseksi, pyritään kitkemään. Muutoksen teemaa elokuva tarkastelee erityisesti Keatingin opetuksen ja oppilaiden henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Keatingin retoriikka perustuu syvimmiltään hänen asenteeseensa ja suhtautumiseensa oppilaitaan kohtaan.
|
|---|