| Yhteenveto: | Maisterintutkielmani tarkoitus on selvittää, miten kirjoittaja voisi ottaa huomioon eettisyyden ja feministisyyden kirjoittaessaan sukupuolittavan ja sukupuolittuneen väkivallan fiktiivisiä kuvauksia. Lähtökohtani on, että kyseisiä väkivallan muotoja tulee voida käsitellä turvallisesti kirjallisuudessa. Tämä tarkoittaisi, että teksti itsessään ei tuota lisää väkivaltaa tai olisi lukijaansa kohtaan väkivaltaista. Kirjoittajana minua kiinnostaa, miten tämän kaltainen teksti voisi syntyä sen vaikeasta aiheesta huolimatta. Olen kirjoittanut tämän tutkielman osana taiteellisen päättötyön Pelkään katkean, mutta kanssanne taivun (2025), jossa olen kokeillut käytännössä tässä tutkielmassa esittelemiäni teorioita ja keinoja mahdollisimman eettisen ja feministisen
tekstin saavuttamiseksi. Työpäiväkirjassani reflektoin kirjoittamistani sekä prosessin aikana heränneitä ajatuksia ja tunteita.
Aloitan tutkimukseni katsauksella kirjallisuudessa esiintyvien sukupuolittavan ja sukupuolittuneen väkivallan representaatioista ja kysyn, miten ne vaikuttavat lukijoihinsa. Useat tekstit pitävät sisään haitallisia ja stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolesta ja väkivallasta ja siksi olen ottanut avuksi taiteellisen osioni kirjoitusprosessiin toisin- ja uudelleen kirjoittamisen metodit. Yritän siis kirjoittaa sukupuolittuneesta ja sukupuolittavasta väkivallasta toisin kuin niistä on perinteisesti kirjoitettu, sekä kuvitella uusia tapoja kuvata tämänkaltaisia väkivallan muotoja. Kieli itsessään ei ole myöskään vapaa sukupuolesta tai väkivallasta. Esimerkiksi filosofi ja kirjailija Hélène Cixous’n mukaan kieli on lähtökohtaisesti patriarkaalinen ja sulkee naiset väkivaltaisesti ulkopuolelleen. Hänen luomansa naiskirjoittamisen tarkoituksena on luoda naiselle ja naiselliselle paikka kielessä. Naiskirjoittamisen avulla pyrin lisäämään taiteellisen osioni feministisyyttä. Eettisemmän tekstin saavuttamiseksi käytän apunani Hanna Meretojan kehittämää narratiivisen hermeneutiikan heuristista mallia ja sovellan sitä kirjoittamiseeni.
Tutkielman johtopäätökset puhuvat sen puolesta, että eettinen ja feministinen sukupuolittavasta ja sukupuolittuneesta väkivallasta kirjoitettu fiktiivinen teksti suhtautuu kyseisiin väkivallan muotoihin kriittisesti. Reflektiivisen ja tutkivan kirjoittamisen avulla on mahdollista kyseenalaistaa esimerkiksi omia näkemyksiään ja tarkastella syntyvää tekstiään normikriittisesti. Tällä tavalla syntyy mahdollisuus uudelleenkuvitteluun ja toisin kirjoittamiseen. Myös empatia nousee keskeiseksi
näkökulmaksi kirjoittajalle. Sen avulla kirjoittaja voi esimerkiksi laajentaa tekstinsä näkökulmatietoisuutta ja dialogisuutta. Osa Meretojan mallin näkökulmista esittää, että eettinen teksti ei pyri sulkemaan kokemuksia ulkopuolelleen ja siksi naiskirjoittaminen voi toimia keinona kirjoittaa kieltä, josta löytyy paikka omaehtoiselle ja omaääniselle kielelle, jonka vapaus ulottuu myös kipeisiin ja sanattomiin kokemuksiin.
|
|---|