| Yhteenveto: | Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli syventää ymmärrystä rekrytointivuorovaikutuksen merkityksestä organisaation työnantajamielikuvan muodostumisessa. Rekrytointi hahmotetaan usein organisaation käytännöistä ja toimista koostuvana prosessina uusien työnhakijoiden houkuttelemiseksi. Tässä tutkielmassa rekrytointi ja rekrytointivuorovaikutus ymmärrettiin prosesseiksi, jotka oli kohdennettu potentiaalisten työnhakijoiden muodostamalle sidosryhmälle.
Rekrytointiprosessi jaettiin neljään eri vaiheeseen: valmisteluvaihe, rekrytointiviestintä, rekrytoinnin toteutus sekä päätösvaihe, joista tässä tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan rekrytoinnin toteutusta ja päätösvaihetta. Rekrytointivuorovaikutuksella tarkoitettiin teknologiavälitteistä vuorovaikutusta, jossa organisaation edustajan ja hakijan vuorovaikutus tapahtuu sähköpostin tai puhelimen välityksellä, osapuolten keskustellessa rekrytointiprosessista. Työnantajamielikuvalla puolestaan tarkoitetiin organisaation houkuttelevuutta potentiaalisena työnantajana hakijan näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi konstitutiivinen näkökulma, jonka mukaan viestintä sekä ylläpitää että muokkaa sosiaalista todellisuutta.
Tutkielmassa tarkasteltiin ei-valittujen hakijoiden kokemuksia organisaatioiden rekrytointivuorovaikutuksesta ja niiden merkityksestä työnantajamielikuvan muodostumisessa. Vaikka rekrytointiprosessia on aiemmin tutkittu eri tieteenaloilla, sen toteutus- ja päätösvaihetta ei ole analysoitu ei-valittujen hakijoiden näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostui kuuden ei-valitun hakijan narratiivisista haastatteluista, joissa keskityttiin organisaatioiden rekrytointivuorovaikutukseen ja hakijoille syntyneisiin käsityksiin organisaatiosta työnantajana. Tutkielma toteutettiin laadullisella tutkimusotteella, jossa aineisto kerättiin narratiivisella haastattelulla ja analysoitiin teemoittelemalla. Analyysissä aineistosta tunnistettiin kaksi pääteemaa: organisaation eristäytyneisyys ja rekrytointivuorovaikutuksen vaativuus. Teemoista ensimmäinen käsittää hakijoiden kokemukset vuorovaikutuksen etäisyydestä ja informaation riittämättömyydestä, ja jälkimmäinen painottuu rekrytointiprosessin epäasiallisten toimintatapojen vaikutukseen sekä hakijakokemuksen luomiseen.
Tulosten mukaan rekrytointivuorovaikutus ja työnantajamielikuva kytkeytyvät toisiinsa luoden molemminpuolista vahvistusta: tutkimukseen osallistujien mukaan vuorovaikutus toimi rekrytointiprosessin keskeisenä tietojenvälityksen ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen mekanismina, ja ei-valittujen hakijoiden muodostama työnantajamielikuva rakentui suoraan heidän kokemuksistaan tästä vuorovaikutuksesta.
|
|---|