| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuorten, 22–27-vuotiaiden isien kokemuksia
isyydestä suhteessa 2020-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimus tuo esiin
isyyden merkityksiä, ihanteita sekä havaintoja perheellistymisen normeista suomalaisessa kontekstissa. Tutkimus pyrkii tuomaan lisäarvoa ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun perheellistymisestä aikana, jolloin yksilökeskeiset
arvot korostuvat ja vanhemmaksi tullaan yhä vanhemmalla iällä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena kahdeksasta puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti tutkimuksen
ikäryhmään sopivista isistä. Aineisto analysoitiin refleksiivisellä temaattisella
analyysillä, jonka avulla muodostettiin kolme pääteemaa: erilainen suhteessa yhteiskunnan normeihin, palvelunsaaja turvallisessa yhteiskunnassa sekä edistäjä
isyyden yhteiskunnallisessa muutoksessa.
Tutkimustulosten perusteella nuoret isät kokevat isyyden mielekkäänä ja
kokonaisvaltaisena tehtävänä, jolle suomalainen yhteiskunta luo hyvät edellytykset. Samanaikaisesti nuoreksi isäksi tulo pitää sisällään erillisyyttä suhteessa
ikätovereihin ja yhteiskunnan odotuksiin. He kokevat saavansa tukea perheelleen palvelujärjestelmästä, mutta lapsen kanssa asioidessaan jäävänsä sivurooliin
äidin rinnalla. Nuoret isät tahtovat edistää tunnetaitoista ja aktiivista isyyttä,
jossa lapsen etu on etusijalla verrattuna omiin tavoitteisiin.
|
|---|