| Summary: | Pitkäaikaistyöttömyys ja talousahdinko kytkeytyvät ilmiöinä toisiinsa, ja ne ovat yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin, epäterveellisiin elintapoihin, huonompaan terveyteen ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Hyvinvoinnin vaje johtaa usein negatiiviseen kierteeseen, jossa heikentynyt terveys vähentää työllistymismahdollisuuksia ja työttömyys lisää sairastavuutta.
Tutkin pro gradu – työssäni koettujen talousvaikeuksien ja sosiaalityön käytettävissä olevien tukikeinojen yhteyksiä pitkäaikaistyöttömien psyykkisiin ja fyysisiin voimavaroihin sekä elintapoihin. Työni lähtökohtana on sosiaalilääketieteellinen viitekehys, ja tutkittavien elämänkokonaisuuden tarkastelussa sovellan Lauri Rauhalan holistista ihmiskäsitystä. Aineistona käytän "PROMEQ: pitkäaikaistyöttömien hyvinvointi ja terveys 2016–2018" -tutkimuksen aineistoa, joka sisältää strukturoidun kyselylomakkeen vastaukset 512 pitkään työttömänä olleelta henkilöltä. Analysoin talousahdingon ja sosiaalityön käytettävissä olevien tukikeinojen yhteyksiä fyysisiin ja henkisiin voimavaroihin lineaarisella regressioanalyysilla, ja yhteyksiä epäterveellisten elintapojen kasautumiseen logistisella regressioanalyysilla.
Mitä huonommaksi vastaaja koki taloudellisen tilanteensa, sitä heikommat olivat hänen fyysiset ja henkiset voimavaransa, ja sitä useampi epäterveellinen elintapa hänellä oli. Yhteydet olivat tilastollisesti merkitsevät, eivätkä selittyneet tutkittujen taustamuuttujien vaikutuksella. Erilaiset sosiaalityön käyttöön soveltuvat tukikeinot eivät poistaneet talousahdingon merkitystä. Tukikeinoista luottamukselliset ihmissuhteet, mahdollisuudet vapaa-ajan toimintaan, sosiaalihuoltoon kohdistuva luottamus ja sosiaalipalveluista tarjolla oleva tieto olivat yhteydessä suurempiin voimavaroihin, kun taas terveellisiä elintapoja ennustivat etenkin osallistuminen sosiaalisiin yhteisöihin tai terveyttä edistävään ryhmätoimintaan sekä työvoimapalveluiden käyttö. Tukikeinojen merkitys oli lähes aina vähäisempi kuin taloudellisen tilanteen.
Tulokset osoittavat, että talousahdingon vaikutukset pitkäaikaistyöttömien elämään ovat kokonaisvaltaiset ja kohdistuvat kaikkiin tutkittuihin elämänalueisiin. Näyttää siltä, että talousahdingon vaikutuksia ei voi paikata muilla tukikeinoilla. Sosiaalityö ja sosiaalipolitiikka voivat parhaiten auttaa pitkäaikaisesta työttömyydestä kärsiviä parantamalla heidän taloudellista tilannettaan.
|
|---|