| Yhteenveto: | Liljenmaa, K. & Niemi, S. 2025. Exercise as a tool for stress management. The relationship between different types of exercise and their characteristics with perceived stress. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Sport Pedagogy, 58 pp., 4 appendices.
The purpose of this study was to investigate what kind of effect various exercise-related factors have on perceived stress. These factors included the type of exercise, intensity, competitive level, and whether the person exercised more indoors or outdoors and whether they exercised alone or with others. The goal was to identify the types of exercise associated with low stress levels that could be utilized for stress management both on an individual level and in different communities. Prolonged stress increases absenteeism and the risk of public health issues, which raises societal costs. Early intervention in stress is important for improving mental health and the quality of life.
The study involved 501 adults from various parts of Finland. Data was collected using a Webropol questionnaire that mapped the participants' exercise habits and perceived stress levels. The PSS10 scale, which is widely used internationally, was employed to measure perceived stress. Based on the responses, a total score was calculated for each respondent, which was then compared to variables related to physical activity. The data analysis was conducted using the IBM SPSS Statistics software. Statistical methods used included the Kruskal-Wallis test, one- and two-way analysis of variance, the Mann-Whitney U test, the Spearman's correlation coefficient and the Student's t-test.
The results indicated that women, younger individuals, and those who did not engage in physical activity experienced higher levels of stress than others. Those with a Master’s degree reported less stress compared to those with only a basic or secondary education. People who practiced team sports or endurance sports had statistically significantly lower levels of perceived stress, while those involved in athletics had significantly lower levels, and those participating in body care activities had significantly higher levels of perceived stress compared to the others. According to the respondents' own experiences, walking, skiing, and gym workouts were the most effective in relieving stress. Competitive level, exercise intensity, and whether exercise took place indoors or outdoors did not influence perceived stress. However, exercising with others was found to be associated with lower stress levels.
All forms of physical activity are recommended for stress management, and the social aspects of exercise can further enhance its positive effects. Exercise could be utilized in performance-oriented work and study environments as a tool for stress management by integrating it into a structured model that provides regular breaks from work. It is important for those in leadership positions to consider stress factors in decision-making by implementing exercise-based stress management recommendations derived from research. Future studies should compare different types of physical activity using physiological stress indicators instead of relying solely on surveys. Additionally, it is essential to investigate the causal relationships between stress and exercise, and to standardize the amount and frequency of training across different forms of physical activity.
Key words: stress, exercise, exercise habits, health
Liljenmaa, K. & Niemi, S. 2025. Liikunta stressinhallinnan välineenä. Eri liikuntamuotojen ja niiden ominaisuuksien yhteys koettuun stressiin. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 58 s., 4 liitettä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten eri liikuntaan liittyvät tekijät vaikuttavat koettuun stressiin. Näitä tekijöitä olivat liikuntamuoto, intensiteetti, kilpailutaso ja se, liikkuiko henkilö enemmän sisällä vai ulkona ja yksin vai yhdessä muiden kanssa. Tavoitteena oli löytää matalaan stressitasoon yhteydessä olevia liikuntamuotoja, joita voitaisiin hyödyntää stressinhallinnassa sekä yksilötasolla että eri yhteisöissä. Pitkittynyt stressi lisää poissaoloja ja kansansairauksien riskiä, mikä kasvattaa yhteiskunnallisia kustannuksia. Varhainen puuttuminen stressiin on tärkeää mielenterveyden ja elämänlaadun edistämisen kannalta.
Tutkimukseen osallistui 501 täysi-ikäistä henkilöä eri puolilta Suomea. Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella, jolla kartoitettiin osallistujien liikuntatottumuksia ja koetun stressin tasoa. Koetun stressin mittaamiseen käytettiin kansainvälisesti laajasti käytössä olevaa PSS10-mittaria. Vastausten perusteella jokaiselle vastaajalle muodostettiin kokonaispistemäärä, jota verrattiin liikuntaan liittyviin muuttujiin. Aineiston analyysi suoritettiin IBM SPSS Statistics –ohjelmistolla. Tilastollisina menetelminä käytettiin Kruskal-Wallisin testiä, yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysia, Mann-Whitneyn U-testiä, Spearmanin korrelaatiokerrointa ja Studentin t-testiä.
Tulokset osoittivat, että naiset, iältään nuoremmat ja liikuntaa harrastamattomat ihmiset kärsivät stressistä enemmän kuin muut. Ylemmän korkeakoulun suorittaneet kokivat vähemmän stressiä kuin pelkän peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen suorittaneet. Palloilulajeja harrastaneilla koetun stressin taso oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi matalampi, kestävyyslajeja harrastaneille tilastollisesti merkitsevästi matalampi, yleisurheilulajeja harrastaneilla melkein merkitsevästi matalampi ja kehonhuoltoa harrastaneilla merkitsevästi korkeampi kuin muilla. Vastaajien omien kokemusten perusteella kävely, hiihto ja kuntosaliharjoittelu olivat tehokkaimmin stressiä lievittäviä lajeja. Kilpailutasolla, liikunnan intensiteetillä ja sillä, harrastettiinko liikuntaa sisällä vai ulkona, ei ollut vaikutusta koettuun stressiin. Yhdessä muiden kanssa harrastetun liikunnan todettiin kuitenkin olevan yhteydessä matalampaan stressitasoon.
Stressinhallinnan kannalta kaikki liikunta on suositeltavaa, ja sen yhteisöllisyys voi tehostaa sen positiivisia vaikutuksia. Liikuntaa voitaisiin hyödyntää suorituskeskeisissä työ- ja opiskeluympäristöissä stressinhallinnan välineenä muodostamalla siitä työntekoa tauottavan toimintamallin. Johtavassa asemassa olevien henkilöiden olisi tärkeä huomioida stressitekijät päätöksenteossa soveltamalla tutkimusten pohjalta laadittuja stressinhallinnan liikuntasuosituksia käytäntöön. Jatkotutkimuksissa eri liikuntamuotoja tulisi vertailla fysiologisilla stressimittareilla kyselyn sijaan. Lisäksi olisi tärkeää selvittää stressin ja liikunnan syy-seuraussuhteita sekä vakioida harjoittelun määrä ja tiheys liikuntamuotojen välillä.
Asiasanat: stressi, liikunta, liikuntatottumukset, terveys
|
|---|