| Summary: | ABSTRACT
Kuusela, K. 2025. The association between exercise and cortisol levels in 53–74-year-old Eastern Finnish adults. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä. Master’s thesis in Exercise Medicine, 58 pages.
Background: Cortisol is a steroid hormone that plays a central role in the body’s physiological stress response due to its sensitivity to stress-inducing stimuli. Acute stress and the adaptive cortisol response help individuals adjust to changing environmental demands. However, chronic stress and excessive cortisol exposure may result in harmful cumulative effects on health. Regular exercise has been associated with lower cortisol reactivity and steeper diurnal declines in cortisol levels. The aim of this study was to examine the association between exercise and serum cortisol levels in 53–74-year-old men and women living in Eastern Finland. Additionally, the role of exercise context and possible sex differences in these associations were explored.
Methods: This cross-sectional study was based on data from the 11-year follow-up (1998–2001) of the Kuopio Ischemic Heart Disease Risk Factor Study (KIHD), an epidemiological cohort study. The sample consisted of men and women aged 53–74 years from Eastern Finland, who had completed exercise questionnaires and undergone serum cortisol measurements. Fasting blood samples were used to assess serum cortisol. Exercise was assessed using modified versions of the Minnesota Leisure Time Physical Activity Questionnaire (MLTPAQ) covering the previous 24 hours, 7 days, and 12 months. Data was analyzed using IBM SPSS Statistics 28. The associations were investigated using Pearson’s correlation coefficient and linear regression analysis.
Results: The sample consisted of 1687 men (47,8 %) and women (52,2 %) aged 53–74 years from Eastern Finland, who had completed exercise questionnaires and undergone serum cortisol measurements. The mean age of the participants at follow-up was 62.8 years (SD= 6,5, range 53-74 years). Higher total exercise was significantly associated with lower serum cortisol levels (B= –0.066; 95 % CI –1.087 to –0.169; p = 0.007). When examining exercise context, time spent skiing showed a significant inverse association with serum cortisol (B= –0.059; 95 % CI –0.062 to –0.007; p = 0.015). Among background variables, male sex was associated with significantly lower cortisol levels (B= –0.048; 95 % CI –0.959 to –0.005; p = 0.048). A higher body mass index (BMI) was also significantly associated with lower cortisol levels (B= –0.106; 95 % CI –0.168 to –0.061; p < 0.001), and women had a higher mean BMI compared to men.
Conclusion: Greater overall exercise was associated with lower serum cortisol levels in older Eastern Finnish adults. Among different activity contexts, skiing emerged as particularly relevant: individuals who spent more time skiing had lower cortisol levels. Nature-based elements inherent in skiing may play a key role in this association. Given that stress is a major public health concern, the stress-reducing potential of exercise should be further utilized. However, more research is needed to clarify how different types of exercise affect cortisol and stress, and what role natural environments may play in this relationship.
Keywords: exercise, exercise intensity, activity context, cortisol, stress hormone
TIIVISTELMÄ
Kuusela, K. 2025. Liikunnan yhteys kortisolitasoihin 53–74-vuotiailla itäsuomalaisilla aikuisilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 58 s.
Tausta: Kortisoli on steroidihormoni, joka nousee usein merkittäväksi tekijäksi, kun tutkitaan ihmisen fysiologisia stressireaktioita, sillä se reagoi herkästi stressaaviin ärsykkeisiin. Akuutti stressi ja adaptiivinen kortisolivaste valmistavat yksilöä sopeutumaan ympäristön muuttuviin vaatimuksiin, mutta kroonistuessaan ja liiallisessa määrin stressi aiheuttaa haitallisia kumulatiivisia vaikutuksia terveyteen. Säännöllisen liikunnan on todettu olevan yhteydessä matalampaan kortisolivasteeseen, sekä jyrkempiin kortisolitasojen laskuihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan ja kortisolitasojen yhteyttä 53–74-vuotiailla itäsuomalaisilla miehillä ja naisilla. Lisäksi tarkasteltiin liikuntakontekstin yhteyttä kortisolitasoon. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös mahdolliset sukupuolierot näissä yhteyksissä.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Kuopion sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin perehtyvän epidemiologisen seurantatutkimuksen (KIHD) 11 vuoden seurannassa vuosina 1998–2001 kerätystä aineistosta. Aineisto koostui itäsuomalaisista 53–74-vuotiaista miehistä ja naisista, joille oli tehty liikuntakartoituskyselyt sekä kortisolimittaukset. Kortisolia tutkittiin veren seerumin paastonäytteistä. Liikunta-aktiivisuutta tutkittiin Minnesotan vapaa-ajan aktiivisuuskyselystä (MLTPAQ) muokatuilla kyselylomakkeilla kuluneen 24 tunnin, 7 vuorokauden ja 12 kuukauden ajalta. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 28 -ohjelmalla. Analysoinnissa käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä lineaarista regressioanalyysia.
Tulokset: Aineisto koostui itäsuomalaisista 53-74-vuotiaista (n= 1687) miehistä (47,8 %) ja naisista (52,2 %), joiden keski-ikä oli 62,8 vuotta (SD= 6,5, vaihteluväli 53–74 vuotta). Suuremmalla kokonaisliikunta-aktiivisuudella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (B= -0,066; 95 % LV -1,087; -0,169; p= 0,007) matalampiin kortisolitasoihin. Liikuntakontekstin ja kortisolin yhteyttä tutkittaessa seerumin kortisolitasojen ja hiihdon välillä löytyi tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (B= -0,059; 95 % LV -0,062; -0,007; p= 0,015). Taustatekijöistä miessukupuoli oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä matalampiin seerumin kortisolitasoihin (B= -0,048; 95 % LV -0,959; -0,005; p= 0,048). Suuremmalla painoindeksillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (B= -0,106; 95 % LV -0,168; -0,061; p<0,001) matalampiin kortisolitasoihin, ja naisilla oli keskimäärin miehiä korkeampi painoindeksi.
Johtopäätökset: Suurempi kokonaisliikunta-aktiivisuus oli yhteydessä matalampiin seerumin kortisolitasoihin itäsuomalaisilla aikuisilla. Liikunnan kontekstissa korostui erityisesti hiihto; runsaammin aikaa hiihdon parissa käyttäneillä oli matalammat kortisolitasot. Hiihdossa saattaa luontoliikunnan näkökulma olla ratkaisevassa roolissa. Stressin ollessa merkittävä kansanterveydellinen ongelma liikunnan potentiaalia stressinhallinnassa kannattaa hyödyntää. Jatkossa tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta siitä miten eri liikuntamuodoilla voidaan vaikuttaa kortisoli- ja stressitasoihin. Lisäksi olisi hyvä selvittää millainen merkitys on luonnolla erilaisissa liikuntakonteksteissa.
Asiasanat: liikunta, liikunta-aktiivisuus, liikuntakonteksti, kortisoli, stressihormoni
|
|---|