| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoitus on tuoda fyysisen aktiivisuuden tematiikkaa laajemmin sosiaalityön kontekstiin ja
erityisesti pohtia miten sosiaalihuollon ammattilaiset voisivat laajemmin hyödyntää liikkumista edistäviä
toimintamalleja työssään. Tutkielma koostuu fyysisen aktiivisuuden saavutettavuutta käsittelevästä artikkelista sekä laajennusesseestä, jossa käydään läpi fyysisen aktiivisuuden merkitystä niin yhteiskunnan
kuin yksilöiden kannalta ja kytketään saavutettavuusajattelu selkeämmin sosiaalityöhön.
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on kustannustehokas keino parantaa terveyttä, ehkäistä sairauksia ja
lisätä osallisuutta. Liikkumisessa esiintyy kuitenkin yhdenvertaisuuden vajeita, jotka erityisesti koskettavat heikommassa asemassa olevia ryhmiä. Sosiaalityöntekijöillä voisikin olla tärkeä rooli fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. He voivat tarjota tukea asiakkailleen taloudellisesti, tiedollisesti ja sosiaalisesti sekä tuoda esiin liikkumisen mahdollisuuksien epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Fyysisen aktiivisuuden edistämisessä tarvitaan kuitenkin moniammatillista yhteistyötä, jossa eri asiantuntijat yhdistävät osaamisensa.
Sosiaalityöntekijät voivat olla keskeisiä toimijoita edistämässä yhdenvertaisuutta ja tukemassa liikkumisen mahdollistamista eri ryhmille.
Liikuntapolitiikan pitäisi huomioida rakenteelliset esteet, jotka estävät eri väestöryhmiä liikkumasta yhdenvertaisesti. Saavutettavuuden ulottuvuuksien malli tarjoaa keinoja ongelmien hahmottamiseen ja ratkaisemiseen, vaikka se vaatii lisää tutkimusta ja kehittämistä. Liikkumisen edistäminen voidaan aloittaa
pienillä arjen käytännöillä, kuten kävelypalavereilla tai arkiliikunnan tukemisella. Sosiaalityön asiakastyössä tärkeää on tiedostaminen ja uudenlainen ajattelutapa, joka huomioi fyysisen aktiivisuuden osana kokonaisvaltaista hyvinvointia.
|
|---|