| Yhteenveto: | Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tarkastella lastensuojelussa tehtävää adoptiota lapsen edun
sekä pysyvyysnäkökulman kannalta aiemmassa kansainvälisessä kirjallisuudessa. Lastensuojelussa tehtävä adoptio on harvinainen toimenpide Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, kun taas Englannissa sitä
käytetään laajemmin. Tutkielman lähtökohtana onkin havainnollistaa, miten lapsen etu näyttäytyy lastensuojelussa tehtävissä adoptioissa, kun erilaiset lastensuojelujärjestelmät ohjaavat työn tekemistä. Lisäksi tarkastellaan, miten lapsen oikeus pysyvyyteen näkyy aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielman lopuksi pohditaan, mitä tutkimustulokset tarkoittavat suomalaisessa kontekstissa.
Tutkielma on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu 10 vertaisarvioidusta artikkelista, jotka koskevat lastensuojelullista adoptiota Englannissa, Norjassa, Kanadassa tai Portugalissa. Näiden eri maista kerättyjen aineistojen avulla on tarkoitus muodostaa mahdollisimman laaja kuva lastensuojelussa tehtävästä adoptiosta. Aineisto on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin keinoin.
Analyysin pohjalta on havaittavissa, että lapsen edun käsitettä käytetään paljon, mutta sille ei ole tarkkaa
määritelmää. Lähtökohtana on, että adoptio on lapsen edun mukainen vasta siinä vaiheessa, kun olosuhteet ovat pysyvästi sellaiset, etteivät syntymävanhemmat pysty pitämään huolta lapsesta ja adoptiolla
saavutetaan pysyvästi vakaat olosuhteet. Lapsen edun mukaisena pidetään sekä pysyvää kiintymyssuhdetta syntymävanhempiin kuin myös uutta pysyvää kiintymyssuhdetta adoptiovanhempiin. Lapsen etu
ja oma ääni jää kuitenkin usein syntymävanhempien mielipiteen ja oikeuksien taakse. Lisäksi muut tekijät,
kuten lastensuojelujärjestelmä sekä kansainväliset sopimukset ja yhteiskunnassa vallitsevat lait määrittävät lapsen etua ja lastensuojelussa tehtävää adoptiota. Olennaisessa asemassa ovat ammattilaiset sekä heidän käyttämänsä harkinta, sillä he ovat lopulta se taho, joka lapsen edun määrittää ja perustelee.
|
|---|