| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisina esineet ja ei-inhimilliset toimijat näyttäytyvät Sinikka Vuolan esikoisromaanissa Replika (2016), sekä niiden suhdetta inhimilliseen ja teoksen ihmishenkilöhahmoihin sekä erityisesti sen päähenkilöön. Teoksessa myös tarkastellaan, kuinka esineet ja ei-inhimilliset henkilöhahmot toimivat osana päähenkilön suru- ja kasvuprosessia. Aihetta lähestytään uusmaterialismin, posthumanismin ja esineteorian kautta värittyneesti lukien.
Analyysin pohjalta saadaan selville, että romaanissa päähenkilön ja tämän äidin käyttöesineet näyttäytyvät tavanomaisten objektien tavoin, mutta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa ihmishahmojen kanssa. Nämä esineet myös välittävät tunteita. Lisäksi saadaan selville, että romaanissa tavanomaisesti esineiden ja ihmisten luonteisiin liitetyt ominaisuudet saattavatkin Replikassa paikoitellen vaihtua jopa täysin päinvastaisiksi: esineet muuttuvat inhimillisiksi ja ihmiset esineellistetään. Teoksessa on esineitä ja ei-inhimillisiä toimijoita, jotka ovat hyvin ihmisenkaltaisia toimijoita, ja joilla on jopa hyvin aktiivinenkin rooli päähenkilön suru- ja kasvuprosessissa. Toisaalta teoksessa on myös esineellistettyjä ja objektinomaisia naishenkilöhahmoja, jotka joutuvat eri tavoin alisteiseen tai passiiviseen tilaan. Näilläkin henkilöhahmoilla on kuitenkin tärkeät roolit päähenkilön suru- ja kasvuprosessissa.
|
|---|