Rethinking technical information for a sustainable future insights from practitioners at KONE

Tutkielmani tavoitteena oli tarkastella, miten tekninen informaatio ja huoltodokumentaatio liittyvät kestävyyteen. Kestävyyttä lähestyttiin kolmipilarimallin pohjalta, jossa kestävyys jaetaan kolmeen osaan: sosiaalinen, ekonominen ja ekologinen tai ympäristöllinen kestävyys (Purvis ym., 2019). Tässä...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Tuuva, Iida
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:eng
Julkaistu: 2025
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/102861
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielmani tavoitteena oli tarkastella, miten tekninen informaatio ja huoltodokumentaatio liittyvät kestävyyteen. Kestävyyttä lähestyttiin kolmipilarimallin pohjalta, jossa kestävyys jaetaan kolmeen osaan: sosiaalinen, ekonominen ja ekologinen tai ympäristöllinen kestävyys (Purvis ym., 2019). Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin vain sosiaaliseen sekä ympäristölliseen kestävyyteen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta KONE Oyj:n työntekijää, joilla oli taustaa teknisessä viestinnässä, huoltotoimenpiteissä sekä kestävyystyössä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja, ja aineiston analyysissa sovellettiin Braun ja Clarken (2022) kuvaamaa reflektoivaa temaattista analyysia. Löydökset osoittivat, että kestävyyden määritteleminen oli haastavaa. Aineiston analyysi kuitenkin näytti sen, että haastateltavat työskentelevät monin osin tavoilla, jotka jo edistävät kestävyyttä. Ekologista kestävyyttä edistettiin esimerkiksi vähentämällä paperin käyttöä, valitsemalla kevyempiä tiedostomuotoja dokumenttien julkaisussa ja toimituksessa, sekä karsimalla turhia huoltokäyntejä. Sosiaalista kestävyyttä taasen tukivat dokumenttien löydettävyyden sekä käytettävyyden parantaminen, työntekijöiden autonomian lisääminen sekä jatkuva oppiminen. Vaikka KONEen dokumentointiprosessit ovat pitkälle standardisoituja, haastateltavat tunnistivat myös ongelmia liittyen tiedon hallintaan sekä määrään. Haasteita olivat esimerkiksi ’infoähky’, vanhentunut tieto sekä tarve käyttää useita alustoja tiedon käsittelyssä. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että tekninen viestintä voi tukea sekä ympäristö- että sosiaalista kestävyyttä. Vaikka tutkimuksen kohteena oli vain yksi yritys, voitaisiin tutkimusta soveltaa myös muihin organisaatioihin. Jatkotutkimuksissa kenttätyötä tekevien huoltoteknikoiden näkemyksiä voitaisiin kerätä ja analysoida. Lisäksi inhimillisen ja kulttuurisen tiedonhallinnan ilmiöiden tutkiminen voisi tuoda arvokasta uutta tietoa. Käytännön puolella tulokset korostavat kestävyyskeskustelun ja tiedonhallinnan merkitystä organisaatioissa.