| Summary: | Penttilä, M. 2025. Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten elinpiirin laajuuden yhteys koettuun yksinäisyyteen – sosiaalinen osallistuminen yhteyden selittäjänä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, (gerontologia ja kansanterveys) pro gradu -tutkielma, 48 s.
Koettu yksinäisyys ja elinpiirin rajoittuminen ovat merkittäviä ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä heikentäviä tekijöitä. Yksinäisyys määritellään subjektiiviseksi, kielteiseksi kokemukseksi, joka liittyy puutteellisiin sosiaalisiin suhteisiin. Suomalaisista 75–84-vuotiaista ihmisistä yli kolmannes kokee yksinäisyyttä. Elinpiiri määritellään alueeksi, jossa ihminen liikkuu päivittäisessä elämässään itsenäisesti tai avustettuna. Elinpiirin laajuus kuvaa mahdollisuuksia käyttää palveluita, osallistua kodin ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan ja kokea yhteisöllisyyttä. Tutkimustietoa ikääntyneiden ihmisten elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden välisestä yhteydestä on rajallisesti. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko yli 75-vuotiaiden ihmisten elinpiirin laajuus yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Lisäksi tarkasteltiin selittääkö sosiaalinen osallistuminen elinpiirin ja yksinäisyyden välistä yhteyttä.
Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Active aging - resilience and external support as modifiers of the disablement outcome (AGNES) -tutkimushankkeen aineistosta. Tutkittavat olivat 75–85-vuotiaita Jyväskylän alueella kotona asuvia ihmisiä (N=1021). Koettua yksinäisyyttä arvioitiin subjektiivisesti vastaamalla kysymykseen: Kuinka usein tunnet itsesi yksinäiseksi ja luokiteltiin yksinäisiin (melkein aina tai usein) ja ei-yksinäisiin (hyvin harvoin/ ei koskaan ja harvoin). Elinpiirin laajuus arvioitiin life-space assesment (LSA)- mittarilla, jossa korkeampi pistemäärä kertoo laajemmasta elinpiiristä. Elinpiiri luokiteltiin rajoittuneeseen (0–59 pistettä) ja rajoittumattomaan (60–120 pistettä). Sosiaalinen osallistuminen käsitti tässä tutkielmassa vapaaehtoistyön tekemisen sekä osallistumisen tapahtumiin, opinto- tai yhdistystoimintaan. Aineisto analysoitiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Taustamuuttujina olivat ikä, sukupuoli, masennuspistemäärä, alaraajojen suorituskyky sekä yksin asuminen.
Tutkittavista 7 % (n=67) koki yksinäisyyttä ja rajoittunut elinpiiri oli 25 % tutkittavista. Yksinäisyyttä kokeneista lähes 70 % oli naisia, 77 % asui yksin ja hieman yli puolella elinpiiri oli rajoittunut naapurustoon. Elinpiirin laajuus oli taustamuuttujilla vakioituna tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Henkilöt, joiden elinpiiri ei ollut rajoittunut kokivat yksinäisyyttä 72 prosenttia pienemmällä todennäköisyydellä kuin henkilöt, joiden elinpiiri oli rajoittunut (OR 0.28, p<0.001, 95 % luottamusväli [0.14–0.56]). Sosiaalinen osallistuminen ei selittänyt elinpiirin ja yksinäisyyden välistä yhteyttä.
Tuloksen perusteella koettuun yksinäisyyteen liittyvien terveyshaittojen ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää kohdentaa resursseja kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten elinpiirin ylläpitämiseksi sekä laajentamiseksi.
Asiasanat: yksinäisyys, elinpiiri, ikääntyneet ihmiset, sosiaalinen osallistuminen
|
|---|