| Yhteenveto: | Tutkielmassani tarkastelen, miten lastenkirjallisuuden antropomorfismi eli eläinten inhimillistäminen vaikuttaa eläintuotannosta lukijalle rakentuviin käsityksiin. Tutkimusaineistonani toimii Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjoittama ja Sven Nordqvistin kuvittama Mimmi Lehmä -lastenkirjasarja, josta analysoin tarkemmin kolmea teosta: Lehmä saa laastarin (2006, Mamma Mu får ett sår, 2006), Lehmä, joka tahtoi keinua (2009, Mamma Mu gungar, 1993) ja Mimmi Lehmä lukee (2011, Mamma Mu läser, 2011).
Tutkimukseni edustaa lastenkirjallisuuden tutkimusta, johon sovellan ekokritiikin ja kriittisen eläintutkimuksen sekä kasvatustieteen näkökulmia, joista olen nostanut tutkimukseni keskeisiksi käsitteiksi antropomorfismin ja ruokakasvatuksen. Tutkimusmenetelmänäni toimii kuvakirjatutkimuksen teoriaan nojaava lähiluku, jonka avulla tarkastelen, miten Mimmi Lehmää inhimillistetään aineistoni teksteissä ja kuvituksessa ja miten tämä vaikuttaa lapsilukijoiden käsityksiin todellisen maailman eläintuotannosta.
Tutkielmastani selviää, että Mimmin antropomorfisuutta rakentavat sen aktiiviset valinnat matkia tilan lapsia ja pitää ihmisenkaltaisuutensa salassa aikuisilta. Antropomorfismi kutsuukin lukijan kokemaan Mimmiä kohtaan samaistumista ja empatiaa, mutta tämä ei täysin laajene todellisiin lehmiin. Teokset eivät suoraan lisää tietoa eläintuotannon todellisuudesta, mutta voivat herättää lapsen kiinnostuksen ymmärtää sitä paremmin. Koska eläinkuvauksen tulkintaan vaikuttavat kuitenkin yksilölliset tekijät sekä lukemisen välitön ja laajempi konteksti, ei siitä voi tutkimusmenetelmälläni tuottaa täysin yksiselitteisiä johtopäätöksiä, vaan tarvitaan näihin syventyvää lisätutkimusta.
|
|---|