| Yhteenveto: | Lihaskasvu on anabolinen, energiaa sekä harjoitteluärsykettä vaativa prosessi. Sitä selittävät elimistössä tapahtuvat rakenteelliset ja hermostolliset adaptaatiot, joiden optimoimiseksi tarvitaan riittävää energiansaatavuutta yhdistettynä voimaharjoitteluun. Alhaisella energiansaatavuudella taas tiedetään aiempien tutkimustulosten perusteella olevan lihaskasvuvasteita heikentävä vaikutus ainakin voimaharjoittelun aikana. Tämän lisäksi myös pidempiaikaisen harjoittelutauon on havaittu laskevan lihaksen poikkipinta-alaa. Aiemmissa harjoittelutauon vaikutusta
lihaksen poikkipinta-alaan tutkineissa tutkimuksissa ei kuitenkaan olla otettu energiansaatavuutta huomioon. Näin ollen aikaisempaa tutkimusnäyttöä alhaisen energiansaatavuuden yhteydestä lihaksen poikkipinta-alan muutokseen harjoittelemattomuuden aikana ei ole. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko alhaisella energiansaatavuudella yhteyttä vastus lateralis -lihaksen poikkipinta-alan muutokseen harjoittelutauon aikana naisilla ja tarkastella, ilmeneekö poikkipinta-alan muutoksessa eroja alhaisen ja riittävän energiansaatavuuden
välillä. Tutkittavat (n = 41) suorittivat 12 viikon mittaisen voimaharjoitusjakson, minkä jälkeen he pitivät 30 viikkoa taukoa voimaharjoittelusta. Vastus lateralis -lihaksen poikkipinta-ala (VL CSA) mitattiin sekä harjoitusjakson että -tauon jälkeen. Tutkittavien harjoitustauon aikainen energiansaatavuuden taso määritettiin LEAF-Q (Low Energy Availability for Females) -kyselydataa hyödyntäen. LEAF-Q-kyselylomake täytettiin harjoitustauon jälkeisten mittausten yhteydessä. Tutkittavat olivat perusterveitä, iältään 37,6 ± 6,3-vuotiaita naishenkilöitä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta säännöllisestä voimaharjoittelusta. Alhainen energiansaatavuus ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä VL CSA:n muutokseen harjoitustauon aikana (r = 0,004, p = 0,980). VL CSA laski harjoitustauon aikana tilastollisesti merkitsevästi keskimäärin -12,29 ± 4,06 % (p < 0,001) koko tutkimusjoukossa, mutta muutosten suuruudessa alhaisen ja riittävän energiansaatavuuden mukaan jaettujen ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa (-12,5 ± 4,8 % vs. -12,2 ± 3,8, p = 0,942). Harjoitusjakson aikaiseen VL CSA:n nousuun suhteutettu harjoitustauon aikainen lasku ei niin
ikään eronnut ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,391). Harjoitustauko itsessään laskee lihaksen poikkipinta-alaa lihaskasvuvasteiden vaatimien harjoitusärsykkeiden puuttuessa, mutta alhainen energiansaatavuus ei tämän tutkielman perusteella vaikuttaisi olevan kytköksissä sen määrään aiemmin harjoittelemattomilla naisilla. Alhainen energiansaatavuus voi elimistössä aiheuttaa kuitenkin monenlaisia muitakin toimintahäiriöitä, minkä vuoksi energiansaantia ei liiaksi tulisi harjoittelemattomuudenkaan aikana rajoittaa.
|
|---|