| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa tarkoituksenani on selvittää, millaisia erisnimien käännösstrategioita Eila Kivikk’aho on käyttänyt suomenkielisessä käännöksessään Lotta (2005). Teos on yhteispainos, joka sisältää teokset Se pikkuinen Lotta (1962) ja Lotta, Janne ja Minnamanna (1964). Ruotsinkielinen alkuperäisteos on Astrid Lindgrenin yhteispainos Boken om Lotta på Bråkmakargatan (2005), joka sisältää teokset Barnen på Bråkmakargatan (1958) ja Lotta på Bråkmakargatan (1961).
Tutkimusaineisto kerättiin hyödyntämällä kvalitatiivisen lähilukemisen keinoja. Lähiluin teoksen ja keräsin siitä sekä henkilön- että paikannimet. Sanat, jotka alkavat isolla alkukirjaimella, on tulkittu erisnimiksi pois lukien sanat, jotka aloittavat virkkeen. Sen jälkeen esimerkit luokiteltiin sekä henkilön- että paikannimiin ja analysoitiin. Erisnimiä oli yhteensä 33: 29 henkilönnimeä ja 4 paikannimeä.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että kääntäjä käyttää käännöksessään useita eri käännösstrategioita. Useimmiten käytetty käännösstrategia on mukaelma. Mukaelmaa käytettiin käännösstrategiana 11:ssä eri erisnimessä. Toiseksi käytetyin käännösstrategia on suora käännös; sitä on käytetty käännösstrategiana 9:ssä eri erisnimessä. Kolmanneksi käytetyin käännösstrategia on korvaus, jota on käytetty 8:ssa eri erisnimessä. Vähiten käytetyintä käännösstrategiaa, lainaa, on käytetty vain viidessä erisnimessä. Tuloksista käy ilmi myös, että kääntäjä on ottanut kirjan kohderyhmän huomioon valitessaan erisnimien käännösstrategioita. Syitä käännösstrategian valinnalle olivat nimen ymmärrettävyys, ääntämisen yksinkertaisuus, lukijan kiinnostuksen herättävät sanaleikit, henkilöhahmoihin samastuttavuus, nimen tunnistettavuus, nimen semanttisen merkityksen ja kulttuuristen piirteiden säilyttäminen.
|
|---|