| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata suomalaisten poliitikkojen käsityksiä ja käsitysten muutosta vaikutelman hallinnasta sosiaalisessa mediassa vuosina 2010 ja 2024. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla vuonna 2010 viittä kansanedustajaa. Neljää heistä haastateltiin uudestaan vuonna 2024. Tutkimuksen näkökulma oli laadullinen ja analyysimenetelmä froneettis-iteratiivinen sisällönanalyysi.
Vaikutelman hallinta on osa kaikkea vuorovaikutusta, mutta poliitikoille se on erityisen tärkeää. Menestys vaaleissa riippuu usein äänestäjille syntyneistä mielikuvista. Silti poliitikkojen käsityksiä vaikutelman hallinnasta on tutkittu harvoin.
Tulosten perusteella poliitikkojen tärkein syy sosiaalisessa mediassa viestintään on pyrkimys suodattamattomaan viestintään. Samalla poliitikot pyrkivät heijastamaan myönteisiä mielikuvia itsestään. Vuoden 2010 aineistossa poliitikot painottavat erityisesti perinteisen median ohittamisen tärkeyttä. Vuonna 2024 perinteiseen mediaan viitataan vähemmän.
Poliitikot käsittävät kaiken sosiaalisessa mediassa viestimisen julkiseksi ja tarkkuutta vaativaksi. Someviestintä koetaan vielä korostetummin tarkkuutta vaativaksi vuonna 2024 kuin vuonna 2010. Julkisen keskustelun kärjistyminen on heijastunut vaikutelman hallintaan siten, että poliitikot rajoittavat viestintäänsä, miettivät aiempaa tarkemmin julkaisujensa sisältöä ja moderoivat herkemmin sivustojaan sosiaalisen median alustoilla.
Poliitikkojen keskeisimpiä vaikutelman hallinnalla tavoiteltuja mielikuvia sosiaalisessa mediassa ovat aitous, pätevyys ja kohteliaisuus. Tuloksissa nousee esille myös esimerkillisenä ja jämäkkänä esiintymisen tärkeys. Kohteliaisuuden mielikuvan tavoittelu korostuu etenkin vuonna 2024, mikä voi olla vastareaktio sosiaalisen median keskusteluilmapiirin tulehtumiselle. Kaiken kaikkiaan someviestinnästä on tullut välttämättömäksi koettu osa poliitikkojen työtä. Arkikiireiden lomassa on vaihtelevaa, miten hyvin poliitikot voivat todellisuudessa suunnitella vaikutelman hallintaansa sosiaalisessa mediassa.
Tässä tutkimuksessa erityistä oli ajallinen ulottuvuus. Haastattelukierrosten välissä sosiaalinen media arkipäiväistyi ja poliittinen keskustelukulttuuri kärjistyi. Tutkimus auttaa ymmärtämään sosiaalisen median muutosta poliitikkojen viestinnän näkökulmasta. Samalla tutkimus korostaa tarvetta tutkia lisää poliitikkojen vaikutelman hallintaa sosiaalisessa mediassa.
|
|---|