| Yhteenveto: | D-vitamiini on elimistölle tärkeä mineraali, joka tukee luuston terveyttä. Vaikka D-vitamiinin yhteyttä luuston terveyteen on tutkittu laajasti, naisurheilijoiden osalta tutkittua tietoa sen yhteydestä luuntiheyteen ja rasitusmurtumiin on kuitenkin rajoitetusti. Naisurheilijat ovat kohonneessa riskissä luuston haurastumiselle sekä rasitusmurtumille miesurheilijoihin verrattuna. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko veren Dvitamiinipitoisuus yhteydessä luuntiheyteen ja rasitusmurtumiin suomalaisilla naisurheilijoilla sekä miten kehonkoostumuksen muuttujat vaikuttavat tähän yhteyteen. Tutkimuksessa on hyödynnetty Jyväskylän yliopiston Monitoring Injury and Illness in Athletes (MIIA) -tutkimuksen sekä Suhteellinen energianvaje urheilijoilla (NoREDS) -tutkimuksen aineistoja. Tutkittavat olivat 18–35-vuotiaita kansallisen tai kansainvälisen tason naisurheilijoita. Analyysissä oli 234 tutkittavaa, jotka edustivat 18 eri urheilulajia. Tutkittavilta mitattiin veren 25(OH)D-pitoisuus verinäytteestä, jolla kartoitettiin D-vitamiinipitoisuutta. Luuntiheyden ja kehonkoostumuksen selvittämisessä hyödynnettiin kaksienergisen röntgensäteen absorptiometriaa. Kehonkoostumuksen mittareina olivat luun mineraalitiheys ja sen ikään ja sukupuoleen sidottu viitearvo, kehon prosentuaalinen rasvatonmassa sekä rasvaprosentti ja BMI. Tiedot rasitusmurtumahistoriasta sekä syntymäajasta kerättiin kyselylomakkeen avulla. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien avulla, Mann-Withney’n U-testillä ja binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Tulokset osoittivat, että 60 % tutkimuksen naisurheilijoista D-vitamiinitasot olivat tavoitetasolla (<-1), eikä yhteyttä D-vitamiinipitoisuuden ja luuntiheyden välillä tutkimuksessa havaittu (p=0,783). Tutkituista 24 % oli ollut rasitusmurtuma tai sen esiaste historiassa. Vaikka korkeat D-vitamiinitasot liittyivät lievästi korkeampaan rasitusmurtumariskiin, yhteys oli heikko (p=0,034). Kun kehonkoostumuksen muuttujat otettiin huomioon, D-vitamiinitasojen ja rasitusmurtumahistorian välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Tutkimuksen perusteella naisurheilijoilla D-vitamiinilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä luuntiheyteen, ja yhteys historiassa esiintyneisiin rasitusmurtumiin on vain marginaalinen. Luotettavia johtopäätöksiä rasitusmurtumien osalta on haastavaa tehdä, johtuen tutkimuksen retrospektiivisestä näkökulmasta rasitusmurtumien osalta. Jatkotutkimuksissa olisi hyödyllistä tarkastella tarkemmin, onko D-vitamiinin puutostilat (alle 50 nmol/l) yhteydessä alentuneeseen luuntiheyteen ja rasitusmurtumien esiintymiseen.
Vitamin D is an essential nutrient for the body, supporting bone health. While the relationship between vitamin D and bone health has been extensively studied, research on female athletes regarding its connection to bone density and stress fractures is limited. Female athletes are at a higher risk of bone fragility and stress fractures compared to male athletes. The aim of this study was to investigate whether vitamin D levels in blood are associated with bone density and stress fractures in Finnish female athletes, and how body composition variables influence this relationship.
The study utilizes data from the University of Jyväskylä’s Monitoring Injury and Illness in Athletes (MIIA) -study and the Nutritional Energy Deficiency in Sport (NoREDS) -study. The participants were 18-35-year-old national- or international-level female athletes. The analysis included 234 athletes from 18 different sports. 25(OH)D concentration in blood was measured from blood samples to assess vitamin D levels. Bone density and body composition were measured using dual-energy X-ray absorptiometry. The body composition indicators included bone mineral density and its age- and sex-adjusted reference values, percentage of lean body mass, body fat percentage, and BMI. Data on stress fracture history and date of birth were collected via a questionnaire. The relationships between the variables were examined using correlation coefficients, Mann-Withney’n U-test and binary logistic regression analysis.
The results showed that the female athletes in the study had somewhat good vitamin D levels, although one-third had concentrations below the target level (<75 nmol/l). Bone density was at a good level, and no significant relationship was found between vitamin D levels and bone density (p=0.783). Among the participants, 24% had a history of stress fractures or their precursors. Although higher vitamin D levels were slightly associated with an increased risk of stress fractures, the association was weak (p = 0.034). When body composition variables were considered, no statistically significant association was observed between vitamin D levels and a history of stress fractures.
Based on this study, vitamin D levels were not statistically significantly associated with bone density in female athletes, and the relationship between past stress fractures and vitamin D levels was marginal. Drawing reliable conclusions about stress fractures is challenging due to the retrospective nature of this study concerning stress fractures. These findings are in line with previous research.
|
|---|