| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä luonnosta oppimisympäristönä tukea tarvitsevien lasten esiopetuksessa, sekä selvittää, mitkä tekijät haittaavat tai edistävät tukea tarvitsevien lasten opettamista luontoympäristössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kahdeksalta varhaiskasvatuksen opettajalta, jotka työskentelivät metsäesiopetusryhmissä. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin keinoin ja tulokset raportoitiin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön näkökulmista.
Tulosten perusteella luonto fyysisenä oppimisympäristönä tarjoaa tukea lapsen aistisäätelylle, mahdollistaa energian purkamisen sekä tukee keskittymiskykyä. Psyykkisestä näkökulmasta luonnon havaittiin mahdollistavan lapsen itseohjautuvuutta ja vahvistavan luontosuhdetta. Sosiaalisen oppimisympäristön näkökulmasta luonto edisti lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä ja vahvisti yhteenkuuluvuutta. Haasteina tunnistettiin resurssien puute ja luontoympäristön esteettömyyden rajoitteet. Luonto soveltuu hyvin inklusiiviseksi oppimisympäristöksi ja se tarjoaa rauhoittavan ja lapsilähtöisen oppimisympäristön, joka edistää tukea tarvitsevien lasten oppimista ja hyvinvointia.
|
|---|