| Summary: | Kehollisuuden merkitys oppimisessa tunnistetaan tänä päivänä yleisesti. Kehollinen oppiminen kytkeytyy tiiviisti perusopetuksen taito- ja taideaineiden opetukseen, joissa oppiminen tapahtuu ensisijaisesti toiminnassa, kehollisesti. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkittiin sitä, miten musiikkia opitaan kehollisesti musiikin ja liikunnan oppiaineissa. Tutkielmassa selvitettiin yleisesti liikkeen ja liikkumisen merkitystä musiikinopetuksessa sekä vastaavasti musiikin roolia liikunnanopetuksessa, minkä lisäksi keskityttiin tarkemmin molempia oppiaineita yhdistävään musiikkiliikuntaan ja sen mahdollisuuksiin musiikin kehollisessa oppimisessa. Tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jossa yhdistellään tutkimustietoa kahdelta eri tieteenalalta. Tutkimus pyrkii muodostamaan kokonaiskuvaa musiikin kehollisesta oppimisesta aiheeseen liittyvän musiikkikasvatuksen sekä liikuntapedagogiikan alan julkaisujen ja tutkimusten avulla.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä musiikin kehollisessa oppimisessa on näiden kahden oppiaineen välillä. Tutkimuksesta selvisi, että musiikkia opitaan kehollisesti niin musiikissa kuin liikunnassakin musiikkiliikunnallisen toiminnan ja siinä syntyvien kehollisten kokemusten kautta. Olennaisin ero oppiaineiden välillä on se, että musiikinopetuksessa musiikkiliikunta nähdään opetusmenetelmänä musiikillisten taitojen kehittämisessä ja työvälineenä oppiaineen tavoitteiden saavuttamiseksi, kun taas liikunnanopetuksessa musiikkiliikunta on osa opetuksen sisältöjä toteutuen usein osana tanssi- ja voimistelutunteja. Vaikka liikunnanopetuksen tavoitteena ei ole oppilaiden musiikillisten taitojen kehittäminen, on musiikkiliikunnalla paikkansa elämyksellisenä ja yhteisöllisenä liikuntamuotona.
|
|---|