Painotusotantamenetelmien vertailua Bayes-päättelyssä

Pro gradussani käsitellään painotusotantamenetelmien vertailua sekä niiden tehokkuutta. Työn inspiraatio perustuu Pohjanheimon (2023) pro graduun, jossa esitellään painotusotannan teoriaa ja sen parannusehdotuksia. Työssä pyritään selvittämään, miten erilaiset painotusotantamenetelmät toimivat käytä...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Salonen, Henna
Muut tekijät: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Sciences, Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Department of Mathematics and Statistics, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2025
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/100556
Kuvaus
Yhteenveto:Pro gradussani käsitellään painotusotantamenetelmien vertailua sekä niiden tehokkuutta. Työn inspiraatio perustuu Pohjanheimon (2023) pro graduun, jossa esitellään painotusotannan teoriaa ja sen parannusehdotuksia. Työssä pyritään selvittämään, miten erilaiset painotusotantamenetelmät toimivat käytännössä ja milloin ne tarjoavat parempia estimaatteja. Tutkimuksessa keskitytään sekoitepainotusotannan menetelmiin ja sen avulla saataviin estimaatteihin sekä regressiokorjaukseen. Otantamenetelmiksi valittiin ositettu otanta ja antiteettinen otanta. Menetelmien toimivuutta tutkittiin kahdessa eri koeasetelmassa. Ensimmäisessä testissä käytettiin ns. defensiivistä sekoitepainotusotantaa ja tutkittiin, milloin regressiokorjattu estimaatti on tarkempi kuin korjaamaton estimaatti. Toisessa testissä tutkittiin miten valittu latenttimuuttujamallin normaalijakauma-approksimaatio vaikuttaa latentin muuttujan esimaatteihin ja miten approksimaation harhaa voi korjata painotusotantamenetelmillä. Molemmissa testeissä ehdotusjakaumana oli sekoitejakauma priorista ja normaalijakauma-approksimaatiosta, josta tutkittava itsenormalisoitu painotusotannan estimaatti lasketaan. Regressiokorjauksen ei havaittu parantavan itsenormalisoitua painotusotannan estimaattia tutkitussa tilanteessa. Otantamenetelmän valinnalla oli merkitystä estimaattiin: antiteettinen otanta näytti molemmissa testitapauksissa pienentävän estimaatin keskivirhettä enemmän kuin ositettu otanta.