| Summary: | Osaamisen tunnistamista ei ole Suomessa juurikaan tutkittu työelämän eikä ammattikorkeakouluopettajien työn kontekstissa. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää AMK-opettajien osaamisen tunnistamista heidän omien käsitystensä ja kokemustensa näkökulmasta. Tutkielmassa selvitettiin, miten AMK-opettajat kokevat osaamisensa tunnistamisen toteutuvan, kuvaavat sen edistäjiä ja esteitä sekä kokevat sen merkityksen työssä suoriutumisessa ja kehittymisessä. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostui
kymmenen liiketalouden ja matkailu- ja ravitsemusalan AMK-opettajan teemahaastatteluista, ja se analysoitiin temaattisella analyysillä. Tutkimus osoitti, että AMK-opettajien osaamisen tunnistaminen on heidän käsitystensä ja kokemustensa mukaan vakiintumatonta ja usein epämääräistä. Käytäntöjen epäsystemaattisuus vaikeuttaa työtehtävien jakamista, ja osaamisen tunnistaminen riippuu lähinnä yksilön aktiivisuudesta ja neuvottelusta, jonka kautta voidaan vaikuttaa omiin työtehtäviin ja kehittymismahdollisuuksiin. Osaamisen tunnistamista edistävät ja estävät tekijät liittyivät avoimeen keskusteluun ja selkeisiin menetelmiin. Osaamisen tunnistamisen koettiin auttavan kehittämään ja hyödyntämään osaamista tavoitteellisesti, vahvistavan työnteon mielekkyyttä ja sujuvuutta sekä vähentävän työn kuormittavuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että AMK-opettajien osaamisen tunnistaminen rajoittuu työpaikkakohtaisiin käytäntöihin, jotka jäsentyvät subjektiivisissa tulkinnoissa. Erityisen tärkeää olisi keskustella enemmän AMK-opettajien osaamisen tunnistamisesta, jotta käytäntöjä voisi tarvittaessa kehittää.
|
|---|