| Yhteenveto: | Tämä kandidaatintutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus siitä, miten positiivisen psykologian onnellisuusmenetelmiä on käytetty sosiaalityössä asiakkaan onnellisuuden kokemuksen tukemisessa. Teoreettinen viitekehys perustuu aikaisempaan tutkimukseen onnellisuudesta ja positiivisesta psykologiasta, jossa onnellisuus ymmärretään henkilökohtaisena kokemuksena. Sosiaalityössä on tyypillistä keskittyä ongelmakeskeiseen lähestymistapaan, johon positiivinen psykologia tuo uusia näkökulmia. Tutkielman aineisto koostuu tieteellisistä artikkeleista, jotka käsittelevät erilaisia onnellisuusmenetelmiä sosiaalityön käyttökontekstissa.
Onnellisuus on moniulotteinen käsite, jonka mittaamisessa luotetaan ihmisten subjektiivisiin arvioihin. Tässä tutkimuksessa tehdään ero hyvinvoinnin ja onnellisuuden käsitteiden välille. Onnellisuus nähdään muuttuvana tilana, jolla on niin yksilöllisiä, yhteisöllisiä kuin yhteiskunnallisia hyötyjä. Lisäksi tutkielmassa esitetään kriittisiä huomioita ja haasteita, jotka liittyvät onnellisuuden tutkimiseen.
Tutkimuksen päätulos on, että sosiaalityössä on sovellettu onnellisuusmenetelmiä monenlaisissa konteksteissa. Menetelminä käsitellään tarkemmin kiitollisuus-, tunneäly-, vahvuus- ja mindfulness-harjoituksia. Näiden lisäksi onnellisuuden kokemusta voidaan lähestyä vapaa-ajan harrastusten ja aktiviteettien kautta. Koulusosiaalityö on hyvä toimintaympäristö onnellisuusmenetelmille, sillä siellä voidaan innovoida vapaammin uusia menetelmiä. Tutkimuksen tulosten puitteissa paneudutaan myös sosiaalityöntekijän rooliin ja edellytyksiin toimia onnellisuusmenetelmien käyttäjinä.
|
|---|