| Summary: | Tämän työn tarkoituksena oli selvittää vanhempien oman lapsuuden ja heidän lastensa leikkipuistoleikkien välistä yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin sosioekonomisen taustan yhteyttä leikkipuistoleikkien samankaltaisuuteen. Ulkoleikit ovat lasten tärkein fyysisen aktiivisuuden muoto ja fyysisellä aktiivisuudella tiedetään olevan monia hyötyjä lasten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin.
Opinnäytetyön aineisto on osa Jyväskylän yliopiston Leikkipuisto-tutkimusta ja on kerätty varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmilta Webropol-kyselyllä kesällä 2023. Tämän työn analyyseihin otettiin mukaan vastaajat, joilla oli omia lapsuuden leikkipuistokokemuksia (n = 459). Tutkimuksessa kysyttiin vanhempien sekä lasten leikkipuistokokemuksia, ikää, sukupuolta sekä perheen sosioekonomisia tekijöitä (koulutus, tulot ja asuinmuoto). Vanhempien ja lasten leikkipuistoleikkien välistä yhteyttä tarkasteltiin korrelaatiokertoimilla, leikkien samankaltaisuutta erotusmuuttujilla ja sosioekonomisen taustan yhteyttä leikkien samankaltaisuuteen tutkittiin lineaarisen regressionanalyysin avulla.
Tulosten mukaan mitä enemmän vanhempi oli leikkinyt tiettyä leikkiä lapsuudessaan, sitä todennäköisemmin myös hänen lapsensa leikki samaa leikkiä. Lapset leikkivät vanhempiaan enemmän esine- ja rakenteluleikkejä, kun taas rooli- ja mielikuvitusleikkejä, sääntö- ja liikuntaleikkejä sekä leikkejä toisten lasten kanssa, joissa ei ole selkeää fokusta lapset leikkivät vanhempiaan vähemmän. Leikkien samankaltaisuuteen merkittävämmin vaikuttavat tekijät olivat lapsen ikä, vanhemman koulutus sekä perheen vuositulot.
Leikkipuistot ovat kaikille avoimia ja ne tarjoavat perheille samat toimintamahdollisuudet sosioekonomisesta taustasta huolimatta. Aikuiset ovat tärkeitä roolimalleja ja leikkipuistoissa käyvät vanhemmat siirtävät omia toimintatapojaan lapsilleen. Liikunnan tuominen osaksi koko perheen arkea ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen tukevat koko perheen hyvinvointia.
|
|---|