| Summary: | Tämä tutkimus tarkastelee varhaiskasvatuksen erityisopettajien kokemuksia minäpystyvyydestä ja työhyvinvoinnista. Tavoitteena on ymmärtää näitä kokemuksia ja tuoda näkyviin, kuinka varhaiskasvatuksessa erityisopettajia voitaisiin tukea. Tutkimuksessa selvitetään myös johtajien tarjoamaa tukea minäpystyvyyden ja työhyvinvoinnin tukemisessa. Näitä tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin tutkien varhaiskasvatuksen erityisopettajien kokemuksia.
Tutkimusaineisto (N=7) kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla kesällä 2024. Osallistujat olivat varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja työkokemusta heillä oli 1–8 vuotta. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoriaohjaavaan osuuteen käytettiin Banduran (1977) minäpystyvyyden rakentumisen teoriaa, jonka ulottuvuudet ovat omat kokemukset ja onnistumiset, kannustus, mallintaminen ja psyykkiset tunnetilat.
Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettajilla on keskenään samankaltaisia kokemuksia minäpystyvyyden rakentumisesta ja tukemisesta ja nämä olivat linjassa Banduran (1977) teorian kanssa. Tämä tutkimus luo kuitenkin uutta tietoa, näiden ulottuvuuksien konkreettisesta sisällöstä. Minäpystyvyyden ja työhyvinvoinnin tukemisen osalta johtajien keinot ovat samalaiset. Kokemuksien mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettajien minäpystyvyys ja työhyvinvointi näyttäisivät vaikuttavan toisiinsa. Tärkeimpänä tuloksena voidaankin todeta, että kun tuetaan minäpystyvyyttä, tullaan tukeneeksi myös työhyvinvointia ja toisinpäin.
|
|---|