| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, millaisia keinoja työttömillä on vastustaa heihin kohdistuvaa stigmatisointia. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja sen aineisto koostuu kuudesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat Goffmanin (1986), Linkin ja Phelanin (2001) sekä Pryorin ja Reederin (2011) stigmateoriat, jotka lähestyvät stigman määritelmää jokainen omista näkökulmistaan.
Tutkimuksessa esiin nousseita keinoja hallita ja vastustaa stigmaa olivat stigmasta eroon pyrkiminen suoraan saamalla työpaikan tai pääsemällä eläkkeelle. Usein etenkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla työpaikan saanti ei käy kuitenkaan kovin helposti. Yritykset vastustaa stigmaa voivat johtaa riskikäyttäytymiseen tai eristäytymiseen muista ihmisistä. Stereotypioista ja muista työttömistä erottautuminen oli myös tärkeää työttömille. Lisäksi työttömät käyttivät useita tunteiden- ja ajatusten hallinnan keinoja selviytyäkseen stigman kanssa. Työttömät voivat myös järjestäytyä ja toimia aktiivisesti yhteiskunnassa oman asemansa puolustajina ja pyrkien poistamaan ennakkoluuloja, joita heihin on liitetty.
Työttömät käyttivät kaikkia näitä keinoja niiden mahdollisista haitoista huolimatta, mikä voi kertoa stigmatisoinnin haavoittavuudesta. Tutkimustulokset voivat selittää työttömien käyttäytymistä, joka voi välillä näyttää täysin järjenvastaiselta. Kun ymmärretään stigmatisoinnin haavoittavuus ja siitä seuraava tarve taistella stigmatisointia vastaan, voidaan nähdä itseä vahingoittavienkin toimintojen takana oleva halu selviytyä ja suojella itseä. Tämän ymmärtäminen auttaa myös työttömien parissa toimivia sosiaalityöntekijöitä kohtaamaan työttömät ymmärtävästi. Yksilöllisten vastustuskeinojen sijaan vaikuttavampaa voisi kuitenkin olla yhteisöllisten keinojen käyttö.
|
|---|