Rhetoric or Reality? Examining Responsibility Reporting in Finnish Sport Federations

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomalaiset urheiluliitot viestivät sitoutumisestaan yhteiskuntavastuuseen heidän vastuullisuusohjelmiensa kautta ja vertaillaan näitä käytäntöjä kansainvälisiin standardeihin, kuten GRI, ISO ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Tutkimuksessa kä...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Haavisto, Leea
Other Authors: Jyväskylä University School of Business and Economics, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:eng
Published: 2024
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/99444
Description
Summary:Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomalaiset urheiluliitot viestivät sitoutumisestaan yhteiskuntavastuuseen heidän vastuullisuusohjelmiensa kautta ja vertaillaan näitä käytäntöjä kansainvälisiin standardeihin, kuten GRI, ISO ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Tutkimuksessa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, ja analyysissä hyödynnettiin ATLAS.ti-ohjelmistoa, joka mahdollisti vastuullisuusohjelmien systemaattisen tarkastelun. Sisällönanalyysin avulla tunnistettiin keskeiset teemat, ristiriidat ja kontekstisidonnaiset ominaisuudet. Tämä lähestyminen auttoi ymmärtämään syvällisemmin suomalaisen urheilusektorin vastuullisuuskäytäntöjä. Tulokset osoittavat, että vaikka suomalaiset urheiluliitot ovat pääosin sitoutuneet kansainvälisiin yhteiskuntavastuun standardeihin, käytännön toteutuksessa ilmeni merkittäviä vaihteluita ja jopa ristiriitaisuuksia. Paikalliset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tarpeet muokkaavat vastuullisuusohjelmien sisältöä. Ohjelmien syvyys vaihtelee suuresti myös liittojen välillä. Esimerkiksi sidosryhmien sitouttaminen oli yleinen teema, mutta monissa urheiluliitoissa tämä jäi pinnalliseksi ilman harkittuja ja systemaattisia palautemekanismeja. Samoin ympäristön vastuullisuus ja eettinen johtaminen olivat fokuksessa, mutta käytännön teot, kuten konkreettiset tavoitteet ja seuranta jäivät epäselviksi. Tämä korostaa vastuullisuusraportoinnin ja käytäntöjen johdonmukaisuuden puutetta. Johtopäätöksinä oli, että suomalaiset urheiluliitot ovat selvästi sitoutuneet vastuullisuuden perusperiaatteisiin, mutta niiden käytännön toteutus on paikoin epäyhtenäistä ja ristiriitaista. Paikallisten ja urheilun tarpeiden huomioiminen on tärkeää, mutta kansainvälisiin standardeihin paremmin mukautettu raportointi ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen parantaisivat läpinäkyvyyttä sekä yleisesti vastuullisuutta. Nämä tulokset tarjoavat tietoa suomalaisen urheilusektorin vastuullisuusstrategioiden kehittämiseksi. Lisäksi ehdotetaan mahdollisia tulevaisuuden tutkimuksien aiheita, jotka voisivat tarkastella vastuullisuuden implementointia laajemmin ja systemaattisemmin.