| Yhteenveto: | EU:n viimeisin asetus (05/2024) liittyen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseen asettaa vaatimukset EU-alueella toimiville ilmoitusvelvollisille, jotta he voivat harjoittaa toimintaansa. Asetus ottaa kantaa niin EU:n sisäpoliittiseen kontekstiin, kuin myös EU:n ulkopuolisiin maihin. Tutkielma pohtii kriittisesti EU-asetuksen vaikuttavuutta ja tavoitetta selkeyttää sääntelyn toimeenpanoa, kuin myös epäkohtia, jotka nousevat asetusta analysoidessa.
Tutkielman osat tukevat toisiaan aina alun pohjustuskappaleista kohti lopun analyysiä ja pohdintaa. Tutkielma pohjustaa aiheen sääntelyn kehityksen avaamisella, joka koostuu pitkälti aiemmista rahanpesudirektiiveistä, ja siirtyy esittelemään pääaineistoa (EU-asetus 05/2024). Tutkielman teoreettinen lähestymistapa muodostuu sisällönanalyysista, jota syvennetään tulkinnallisella politiikkateorialla tuettuna aiempaan tutkimukseen EU:n toimista aiheeseen liittyen. Pohdintaosio syventyy entisestään analyysissä ilmenneisiin kohtiin peilaten niitä tutkimuskysymyksiin. Esimerkiksi pohditaan analyysissä nousseita epäkohtia, kuten riskiperusteisen lähestymistavan toimeenpanoa, teknologian tuomia haasteita ja EU:n sääntelyn epäkohtaa toimijoiden eriarvoisuuteen liittyen.
Tutkielma selvittää kriittisiksi tuloksikseen, että asiakirjassa on epäkohtia, jotka voivat eskaloituessaan aiheuttaa vääryyttä ja konflikteja. Epäkohdat avataan ja pohditaan niiden merkitystä syvemmin. Kuitenkin muistuttaen, että asetuksen on vaikea olla täysin yksiselitteinen, etenkään näin moninaiseen aiheeseen liittyen. Asetus toimii hyvänä ohjenuorana tähän ajankohtaan, ja se tulee varmasti kokemaan muutoksia tulevaisuudessa rikosten kehittyessä.
|
|---|